Unski1
02-17-2008, 09:15 PM
Meillä vieraili seurakunnassa eräs Hyrum Smithin suoranainen jälkeläinen tänään ja hän piti erittäin mielenkiintoisen puheen, jossa käsitteli suvussa hänelle kerrottuja kertomuksia aina Joseph ja Hyrum Smithistä aina kirkon alkuajoista lähtien. Tässä vähän lainausta eräästä kertomuksesta Joseph F. Smithistä ja hänen pojastaan.
Hän kertoi myös sen Joseph F. Smithin linkkuveitsi tarinan kun hänen isoisänsä oli Joseph F Smithin kanssa hevosilla mennyt vuorille kesämökille ja hevoset oli mennyt jyrkissä nousuissa niin hikeen, että länkiin oli kovettunut vaahtoa, Joseph F Smith antoi pojalleen Englannista lähetystyössä hankitun linkkuveitsen ja pyysi häntä poistamaan längistä tuo kovettunut vaahto. Poika teki työtä käskettyä ja kun oli saanut sen valmiiksi panikin ajatuksissaan linkkuveitsen taskuunsa. No sitten hän lähti joelle ongelle ja sai sieltä ongella viisi taimenta, Hän vaihtoi eri paikkoihin ja sitten iso taimen nielaisi koukun syvälle vatsaan. Poka ihmetteli, miten saisi sen sieltä pois ja sitten muisti, että hänellä oli taskussa se linkkuveitsi. Hän pisti käden taskuunsa ja kauhukseen huomasi, ettei se ollutkaan siellä. Hän tiesi kuinka tärkeä tuo linkkuveitsi oli Joseph F. Smithille. Hän oli neuvoton sen suhteen miten voisi sen löytää. Niinpä hän polvistui rukoukseen ja kertoi Taivaalliselle Isälleen huolensa. Kun hän nousi ylös, niin henki kehotti häntä siirtymään noin 20 metriä toiseen paikkaan ja siinä mennä veteen ja nostaa vedessä olevaa kiveä ja sieltä löytyi tuo linkkuveitsi. Kun Joseph F. Smith kuoli, niin poika pyysi perinnönjaossa vain tuon linkkuveitsen itselleen ja kun Richardin isoisä lähestyi poismenon aikaa, niin hän jätti hänelle tuon linkkuveitsen jonka me näimme hänellä tänään omassa seurakunnassa. Hän lupasi jättää edelleen tuon perintökalun omalle pojalleen. Hänen puheensa oli täynnä kirkon alkuajan historiaa ja kertomusta, kuinka Hyrum ja Joseph olivat sekä elämässä, että kuolemassa yhtä ja heidät haudattiin myös rinnakkain Nauvoon hautausmaalle.
Hän kertoi myös monta muuta kertomusta joita hänen isoisänsä oli kertonut hänelle. Kyllä koko seurakunta seurasi hyvin kiinnostuneena tuota historiallista puhetta. Minulle ne asiat olivat myös uskoamvahvistavia, sillä niin voimallisia ja monessa asiassa profetallisia nuo kertomukset olivat.
Hän kertoi myös sen Joseph F. Smithin linkkuveitsi tarinan kun hänen isoisänsä oli Joseph F Smithin kanssa hevosilla mennyt vuorille kesämökille ja hevoset oli mennyt jyrkissä nousuissa niin hikeen, että länkiin oli kovettunut vaahtoa, Joseph F Smith antoi pojalleen Englannista lähetystyössä hankitun linkkuveitsen ja pyysi häntä poistamaan längistä tuo kovettunut vaahto. Poika teki työtä käskettyä ja kun oli saanut sen valmiiksi panikin ajatuksissaan linkkuveitsen taskuunsa. No sitten hän lähti joelle ongelle ja sai sieltä ongella viisi taimenta, Hän vaihtoi eri paikkoihin ja sitten iso taimen nielaisi koukun syvälle vatsaan. Poka ihmetteli, miten saisi sen sieltä pois ja sitten muisti, että hänellä oli taskussa se linkkuveitsi. Hän pisti käden taskuunsa ja kauhukseen huomasi, ettei se ollutkaan siellä. Hän tiesi kuinka tärkeä tuo linkkuveitsi oli Joseph F. Smithille. Hän oli neuvoton sen suhteen miten voisi sen löytää. Niinpä hän polvistui rukoukseen ja kertoi Taivaalliselle Isälleen huolensa. Kun hän nousi ylös, niin henki kehotti häntä siirtymään noin 20 metriä toiseen paikkaan ja siinä mennä veteen ja nostaa vedessä olevaa kiveä ja sieltä löytyi tuo linkkuveitsi. Kun Joseph F. Smith kuoli, niin poika pyysi perinnönjaossa vain tuon linkkuveitsen itselleen ja kun Richardin isoisä lähestyi poismenon aikaa, niin hän jätti hänelle tuon linkkuveitsen jonka me näimme hänellä tänään omassa seurakunnassa. Hän lupasi jättää edelleen tuon perintökalun omalle pojalleen. Hänen puheensa oli täynnä kirkon alkuajan historiaa ja kertomusta, kuinka Hyrum ja Joseph olivat sekä elämässä, että kuolemassa yhtä ja heidät haudattiin myös rinnakkain Nauvoon hautausmaalle.
Hän kertoi myös monta muuta kertomusta joita hänen isoisänsä oli kertonut hänelle. Kyllä koko seurakunta seurasi hyvin kiinnostuneena tuota historiallista puhetta. Minulle ne asiat olivat myös uskoamvahvistavia, sillä niin voimallisia ja monessa asiassa profetallisia nuo kertomukset olivat.