Kehitys

[mikael]

ENTELEKIA

Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.

Mistä tällainen piirre ja voima voisi olla peräisin? Vastaukseksi ei riitä, että Jumala on luonut sen, sillä Hän itsessään, jos Hän on olemassa, on suurin todiste entelekian vaikutuksesta. Hänen syntymiseensä on täytynyt vaikuttaa sama voima, jonka olemassaoloa selitetään Hänellä itsellään, jos sanotaan Hänen luoneen täydellisyyteen tähtäävän piirteen olemassaoloon. Entelekia on siis syy Jumalan olemassaoloon, jos Hän on olemassa. Olemassaolo ei liioin itsessään voi olla Jumala, mutta olemassaolossa on voinut kehittyä olento, joka on saavuttanut sen täydellisyyden, johon entelekia tähtää. Tämä sillä edellytyksellä, että olemassaoloon sisältyvä entelekia on päässyt päämääräänsä eli täydellisyyteen. Tämä tuntuu varmalta sillä perusteella, että aikarajoituksia ei ikuisessa olemassaolossa ole. Ikuisuutta on kutsuttu myös yhdeksi ajan ulottuvaisuudeksi.

Koska olemassaolo itsessään ei voi olla jumaluutta, ei ole perusteita uskoa persoonattomaan Jumalaan. Jumaluus on jotain, joka on syntynyt, jos on syntynyt, olemassaoloon entelekian vaikutuksesta. Ihmisen olemassaolon päämääränä ei liioin voi olla se - kuten buddhalaisuudessa ajatellaan - että sulautuisimme takaisin alkuumme, nirvanaan eli sammumiseen sen jälkeen, kun olemme vapautuneet jälleensyntymisten kiertokulusta. Entelekia toimii yksilöllisen kehittymisen suuntaan eikä sen hävittämiseen. Yksilöllisyys on jotain, johon entelekia tähtää.

Termodynamiikan (fysiikan ja kemian ala, joka tutkii luonnonilmiöitä tarkastelemalla niihin liittyviä energiamuutoksia) yksi perussuureista on entropia. Sitä voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Entropian kasvaminen merkitsee epäjärjestyksen kasvamista ja järjestyksen vähenemistä.

Kybernetiikassa ja matematiikassa käytetään entropiaan liittyvää käsitettä negentropia. Tämä tarkoittaa elävässä luonnossa tavattavaa ilmiötä, jossa entropia pienenee eli järjestelmän järjestys lisääntyy. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi kromosomeihin tallentunut informaatio tuo negatiivista entropiaa eli negentropiaa elävään olentoon. Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä.

[Maya]

Kuuoolstaa ainakin minusta ihan oikealta ajatukselta. Olisi mielenkiintoista kuulla jos joku on eri mieltä...
Näiltä näkymin väittämät: "Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä." Tuntuvat hyvin paikkansa pitäviltä.

Jos jumaluus on syntynyt entelekian vaikutiksesta niin tuntuisi järkevältä että ihmisen päämääräkin olisi entelekia.... jotta se saavutettaisiin tarvitsemme opetusta jota juuri Uskonto antaa.

Mutta mikä on suurin entelekinen päämäärä, vai olisiko sanottava entelekia, voiko se olla erilainen eri ihmisillä vai onko olemassa yhteistä suutinta entelekistä päämäärää ja kuka määrää sen mikä on suurin ja paras päämäärä?

Hmm tämä kuullostaa ihan keskustelulta joka saisi olla tuolla tieteelliselläpuolella!? Voi olla että muutan sen sinne!

[Unski3]

Minusta tuo aihe on vaikea ja perustuu paljolti teoreettiseen ajatteluun. Tuosta saa helposti sen käsityksen, että kaikki vain kehittyy ja taantumista ei ole. Kuitenkin historia paljastaa meille paljonkin taantumista, jos ihmiset itse eivät ahkeroi kehityksensä hyväksi. Voimme nähdä monien kulttuurien vaipuneen lähes villi-ihmisten tasolle, joita kiinnostaa vain helposti kädestä suuhun toiminta.

Onko ihminen kehittynyt älyllisesti koko kirjoitetun historiansa aikana. Tietomme on toki lisääntynyt, koska se periytyy sukupolvelta toiselle. Kuitenkin suuria ajattelijoita on ollut kautta aikojen. Katselin juuri TV:stä sarjaa Roomalaiset ja barbaarit. Siinä tuli hyvin esiin se, miten älykkäitä ja monessa suhteessa edistyksellisempiä Roomalaisten barbaareina pitämät ihmiset olivat. He olivat suunnitelleet mm. pienoisplanetaarion. Arkimedes myös suunnitteli paljon älykkäämpiä aseita joilla puolusti sisiliaa Roomalaisten hyökkäyksiltä.

Minä näkisin, että kehityksellä on vain kaksi suuntaa. Joko kehitys taantuu, tai menee eteenpäin ja sitä ohjaa äly eikä automatiikka.:confused:

[Maya]

Ymmärrän hyvin mitä Unski tarkoittaa. Itse en ajatellut asiaa automationa, mutta se todella kuullostaa siltä. Minä olen sitä mieltä että meidän älymme ei lisäänny vaan on sama aina, mutta kuten Unski sanoi tieto lisääntyy. Tätä tietoa käyttäen me sitten lähestymme täydellisyyttä.
Täydellisyys kiehtoo aina älyä ja siksi ihminen miltei automaattisesti saa halun pyrkiä siihen.

[Unski3]

Tuo ajatus on todella mielenkiintoinen. Olemmeko todella olleet jo alusta asti alyltämme kykeneviä lisääntyneen tiedon kautta tulemaan täydellisemmiksi, vai kehittyykö älymme myös? Voihan sitä ajatella niinkin, että olemme kuin tietokone, jota voi kehittää ohjelmoinnin ja tietojen taltioinnin kautta. Kuitenkin tietsikan raudoissa on potenttiaalia, mutta tietoa pitää syöttää, että se tulisi tarkoituksenmukaiseksi niihin tehtäviin joihin sitä käytetään.

Aivoistammekin tiedetään, että pystymme käyttämään niistä vain 5%:n osuutta elämämme aikana. Mitähän siihen 95%:n mahtaakaan sisältyä.

Kysymyksiä riittää. Mikä oli älyn potenttiaali ja mitä sille tapahtui, kun synnyimme hengiksi taivaassa? Sitten vielä kaiken tiedon yhdistyminen ylösnousemuksessa.

Ainakin paholainen ja kaikki jotka häntä seurasivat, menettivät paljon mahdollisuudestaan täydellisyyteen, enkä usko entelekian auttavan heitä mihinkään. Pyhien kirjoitusten mukaan he ovat kurjia ja haluavat myös estää muiden kehityksen houkuttelemalla heitä tulemaan yhtä kurjiksi iankaikkisesti. Himojen ja halujen toteuttaminen sekä laiskuus johtavat ihmistä tuohon kurjuuteen. Siis sanalla sanoen synti ja Jumalan tahdon vastustaminen.:rolleyes:

[mikael]

Entelekia on minusta luomaton olemassaoloon kuuluva piirre. Se ei ole teoriaakaan, vaan tosiasiaa, sillä luonto pyrkii yhä parempaan järjestykseen. Se on verkostumista. Takaperoinen kehitys on sekin mahdollista, mutta luonnollisen valinnan ansiosta sellainen tuhoutuu.

Entelekian vaikutuksen voimme havaita monissa luontoilmiöissä. Tuuli saa aikaan aaltoja, kun vesimolekyylit järjestyvät ryhmiksi pyörivään liikkeeseen. Tuuli saa myös hiekan järjestymään laineiksi ja sopivissa olosuhteissa valtaviksi dyyneiksi.

Kun tarkastelee muurahaisten hyörinää, näyttää yksittäisen muurahaisen toiminta melko sekavalta ja tyhmältä, mutta kuitenkin niiden yhteistoiminta saa aikaan kunnioitettavan keon ja mahdollisuuden selvitä talven yli varastoidun ruuan avulla. Muurahaisilla on sanottu olevan ryhmä-älykkyyttä.

Alkeishiukkaset tai muut aineen pienimmät esiintymismuodot kokoontuvat yhä monimutkaisemmiksi aineiksi, ensin atomeiksi ja sitten molekyyleiksi.

Makrokosmoksessa aine kokoontuu suuriksi kappaleiksi ja kappaleet edelleen järjestelmiksi kuten aurinkokunniksi ja linnunradoiksi ja linnunradatkin keskenään järjestelmiksi eli avaruuden jänteiksi. Tässä kaikessa voi havaita entelekian periaatteen toteutumista.

Monimutkaisin tunnettu mikrokosmoksen ilmiö on elämää ylläpitävä DNA-molekyyli, jonka pystyy jakautumaan toiseksi samanlaiseksi ja yhtymään toiseen hiukan erilaiseen DNA-molekyyliin. Tästä yhtymisestä alkaa kehittyä elävä yksilö yhä uusien jakautumisten ja DNA-molekyyliin sisältyvän informaation vaikutuksesta. Entelekia on pystynyt hämmästyttäviin saavutuksiin, kunnes sen tulos ihmisenä alkaa itsekin ihmetellä omaa olemassaoloaan ja sen tarkoitusta. On esimerkiksi ihmeellistä, että kaikki yksilöt ovat erilaisia identtisiä kaksosia lukuun ottamatta. On väitetty, ettei olisi olemassa myöskään kahta samanlaista lumihiutaletta, koska lumikiteen muoto voi vaihdella niin paljon huolimatta perusmuodon samankaltaisuudesta.

Ihminen on jotain kummallista luonnossa, jos huomaamme, ettei ole itsestään selvää, että ihminen ihmettelee olemassaoloaan ja kyselee sen tarkoitusta. Olennaisimmat ihmistä koskevat kysymykset ovat: ” M i t ä i h m i n e n o n ? Mikä on ihmisen olemus, ihmisen idea?” (Erik Ahlman ”Ihmisen probleemi”, WSOY 1953, s.8) Ahlman jatkaa: ”Meidän tulee olla selvillä siitä, ettei lopullista ja täydellistä, tyhjentävää vastausta sellaiseen kysymykseen, kuin m i t ä i h m i n e n o n, milloinkaan voida antaa. Ihmisen olemus – niin kuin jokainen olemus – on käsitykseni mukaan tietty olevaisen l a a t u ; ja laatua, varsinkaan sellaista, mistä tässä on puhe, ei koskaan voida adekvaatilla tavalla tyhjentävästi ilmaista.”

Mitä sitten olisi pidettävä adekvaattina eli täysin oikeana käsityksenä ihmisen olemuksesta? Ahlmanin näkemys tuntuu varsin pessimistiseltä. Tuttu hokema saattaa tässäkin pitää paikkansa: ”Ei pidä koskaan sanoa: ei koskaan”. Varmaan onkin niin, ettei ihminen omin keinoin pysty ratkaisemaan olemuksensa perimmäisiä kysymyksiä, mutta jo entelekian tarkastelu voi antaa tästä viitteitä. Lisäksi on otettava huomioon se mahdollisuus, että pyhät kirjoitukset, jotka perustuvat Jumalalta saatuihin ilmoituksiin, ovat antaneet tietoa ihmisen olemuksesta. Tällainen tarkastelutapa vaatii hiukan uskoa ja avoimuutta.

Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi (Charles R. Darwin, 1809 – 1882). Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan kuolleessa luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina rakenteina. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta ajatella, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!

Ihminen osaa pelätä kuolemaa ja tietää joskus kuolevansa, vaikka ei olisikaan välittömässä hengenvaarassa. Eläin ei tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen. Eläin ei tiedä kuolevansa, vaikka vaistonvaraisesti koettaakin varjeltua kuolemalta. Ihmisellä on tarve löytää kuolemattomuus. Olisiko mahdotonta, että siinä olisi onnistuttukin joskus ennen meitä? Kun verrataan ihmiskunnan ikää maailmankaikkeuden ikään - jos edes iästä voidaan puhua - niin syntyy ajatus, että emme tiedä muiden itsestään tietoisten olentojen kehitysvaihetta. Hyvinkin voi olla, että muilla planeetoilla muissa aurinkokunnissa tai muissa galakseissa ollaan jo paljon pidemmällä. Voi olla niinkin, että meidän ulottuvaisuuksistamme kehittyneen tai kadonneen maailman asukkaat ovat ratkaisseet kuolemattomuuden arvoituksen, koskapa se meitä askarruttaa. Tuo maailma olisi se, mitä me sanoisimme taivaaksi.

Jos ajattelemme maapallon ihmisten teknologian kehittymistä viimeisten sadan vuoden aikana, niin ei liene vaikea kuvitella, mihin jossain muualla on jo voitu päästä muutama tuhat vuotta meitä kehittyneemmissä sivilisaatioissa. Helsingin Sanomissa 6.1.2000 olleessa artikkelissa mainittiin Yrjö Karilaan ”Pikku Jättiläisen” mainitsevan uljaasti 1930-luvulla vuosisadan alkupuolen ihmeinä seuraavat: radio, Panaman kanava, ilmalaiva, lentokone, radium, elokuva, suuri valtamerilaiva. Lehti mainitsee edelleen, että 1900-luvun jälkipuolisko teki tuloaan vielä ihmeellisempänä: televisio, atomipommi, transistori, tietokone, ydinvoimala, laser, hologrammi, optinen kuitu, e-pilleri, satelliitit, sydämensiirto, Saturnus-5 -kantoraketti, kuumatkat, mannertenväliset ohjukset, Hubble-kaukoputki, geenisiirrot, internet ja kloonaus. – Viimemainittu alkaa jo lähetä kuolemattomuuden saavuttamista, kunhan kloonaus toteutetaan entropiasta vapaalla aineella, joka pystyy säilyttämään entelekian saavutukset.

Jos on niin, että kuolemattomuuden toteutuminen on jo olemassaolossa ratkaistu, voi kysyä, miten sellaiset olennot haluavat toimia. On hyvin mahdollista, että he haluavat luoda oman kuvansa kaltaisia olentoja eli lisätä olemassaoloon iloa hyvän toteuttamisen kautta. Jumalia ihmisestä katsoen olisi tämän ajattelutavan mukaan useita, mutta silti meille maan asukkaille voi olla vain yksi taivaallinen Isä, jolla tässä maailmassamme on oma tarkoituksensa ja jota meidän tulee etsiä.

[Maya]

Hmmm toivoisin hieman enetløegiaa tuonne puutarhan puolelle... siinä mielessä että vain kauniit kasvit kukoistaisivat... sehän on se päämäärä eikä puutarha voi sittä parantua. Meillä puutarhassa vallitsee emännän valinta :D

Joskus minusta tuntuu että eläimetkin ymmärtävät kuoleman olevan lähellä. Eräs kissamme luokkasi itsensä niin pahasti, että hänet oli nukutettava pois. Mieheni joka meni kissan kanssa lääkäriin kertoi, kuinka mirri katsoi häntä aivan, kuin kiittäen, että tuskat loppuvat pian. Siat myös eiät erityisemmin pidä teuraaksi joutumisesta. En tiedä mutta joskus tuntuu että eläimet ymmärtävät enemmän kuin mitä me luulemme.

Ryppyjen muodostumisen esto on ainakin jo kohta hallinnassa.

Monta on lukijaa ollut aiheella... toivottavasti joku oppinut uskaltaa vastata.

Jonakin päivänä saamme tietää senkin mitä ja mikä ihminen on. Mielestäni MAP kirkon opetukset tuovat ihmistä lähemmäksi totuutta kuin mikään muu oppi maailmassa. Se ei suoranaisesti kiellä viisaiden oppineiden opetuksia kuten Darvinin, vaan antaa ihmisille vapaat kädet yrittää löytää totuus asiasta. Mutta koska tuo totuus EI ole pelastavaa laatua ei siihen saa suoraa vastausta kovinkaan helposti.

[Unski3]

Jos ihminen pystyisi tässä olotilassa ratkaisemaan kuolemattomuuden, niin taitaisi olla surkea asia. Kun Jumala loi ihmisen ja sitten paratiisissa Adam ja Eeva SÖIVÄT HYVÄN JA PAHANTIEDON PUUN HEDELMÄÄ AIHEUTTAEN KUOLEVAISUUDEN, NIIN JUMALA SUOJASI TUON ELÄMÄN PUUN, NIIN, ETTEIVÄT SÖISI SIITÄ JA ELÄISI IKUISESTI SYNNEISSÄÄN. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa isolla, mutta mokoma sormi taisi lipsahtaa caps lokkiin.

Niin, enpä usko ihmisellä olevan mahdollista tehdä itsestään kuolematonta ja vielä vähemmän synnitöntä. Minä ainakin haluan sinne taivaalliseen kotiin ylösnousseessa ruumiissa, joka ei ole näiden maanpäälisten rajoituksien alaisena. Siellä voi olla myös parempaa seuraa kuin täällä:). Kehityksellä tässä olotilassa ei ole mitään tekemistä sen tulevan maailman kanssa, johon pyrimme. Tämä maa taivaineen tulee häviämään ja tilalle tulee uusi maailma taivaineen. Ne ovat tyystin erilaisia olotilaltaan kuin tämä, vaikka muodot saattavat olla samat. Auringollamme on tietty ikä ja se sammuu aikanaan ja nielaisee koko planeettajärjestelmän sisälleen ja kun aine romahtaa kasaan, niin siitä tulee musta aukko, joka nielee kaiken materian ja myös valon sisälleen. Siihen luulisi ihmisen kyvyn jatkaa elämäänsä päättyvän:confused:

[Maya]

Minustakin on ihanaa joku päivä saada ylössnousut ruumis. My¨so eräs hyvin lukenut mies sanoi minulle että meitä ei enään kiusata kun olemme tuhatvuotissessa valatkunnassa. Hänen käsityksensä on että ainoastaan niitä jotka ovat syntyneet tuhatvuotiseen valatkuntaan heitä varten tarvitsee vielä laskea paholainen irti loppuaikana, jotta heitäkin voitaisiin koetella, mutta ei meitä.