Kotiopetus viesti

[Maya]

ELOKUUSSA

Temppelin siunauksia Presidentti Dieter F. Uchtdorf
Muistan yhä, kun vanhempani veivät perheemme juuri rakennettuun Sveitsin
temppeliin, ensimmäiseen Euroopassa, jotta meistä tulisi ikuinen perhe. Olin silloin 16-vuotias ja nuorin neljästä lapsesta. Polvistuimme yhdessä alttarin ääreen sinetöitäväksi maan päällä pappeuden voimalla ja saimme ihanan lupauksen, että sinetöintimme voi olla iankaikkinen.
En koskaan unohda sitä suurenmoista hetkeä. Kun olin poika, minuun teki melkoisen vaikutuksen se, että matkustimme maan rajojen yli sinetöitäväksi perheenä. Minulle se on vertauskuva siitä, miten temppelityö ylittää maalliset
rajat tuodakseen iankaikkisia siunauksia kaikille maan asukkaille.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppelit on todella rakennettu koko maailman hyödyksi kansallisuudesta, kulttuurista tai poliittisesta suuntautumisesta riippumatta. Temppelit ovat järkkymätön todiste siitä, että hyvä voittaa. Presidentti George Q. Cannon (1827–1901),
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi kerran: ”Jokainen peruskivi, joka muurataan temppeliä varten, ja jokainen temppeli, oka valmistuu – –, vähentää Saatanan valtaa maan päällä ja lisää Jumalan ja jumaluuden voimaa.”
Vaikka jokainen temppeli lisääkin vanhurskauden vaikutusta maan päällä, niin suurimmat siunaukset saavat tietenkin ne, jotka todella käyvät temppelissä. Siellä me saamme lisää valoa ja tietoa ja teemme vakavia liittoja, jotka auttavat meitä vaeltamaan opetuslapseuden polkua, jos me noudatamme niitä. Lyhyesti sanottuna temppeli opettaa meille elämän pyhää tarkoitusta ja auttaa meitä löytämään fyysisen ja hengellisen suuntamme.
Me emme kuitenkaan käy temppelissä pelkästään itsemme vuoksi. Joka kerta kun astumme näihin pyhiin rakennuksiin, meillä on oma roolimme pyhässä, lunastavassa pelastuksen työssä, jonka Isän Ainosyntyisen sovitus on tuonut kaikkien Jumalan lasten ulottuville.
Se on epäitsekästä ja pyhää palvelutyötä, joka suo meille kuolevaisille mahdollisuuden olla mukana suurenmoisessa työssä, jossa meistä tulee pelastajia Siionin vuorella.
Niitä teistä, jotka ette nyt syystä tai toisesta voi käydä temppelissä, kehotan tekemään kaiken voitavanne, että teillä olisi voimassa oleva temppelisuositus. Temppelisuositus on vertauskuva uskollisuudestamme ja päättäväisyydestämme palvella Herraa. Se on vertauskuva rakkaudestamme Herraan, sillä kuten Jeesus on opettanut: ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” ( Joh. 14:21.)
Kun maailman maisema kaunistuu kaunistumistaan näiden Herralle omistettujen pyhien rakennusten myötä, rukoukseni on, että me teemme osamme tuodaksemme taivaan lähemmäksi maata olemalla kelvollisia temppelisuosituksen haltijoita ja käymällä temppelissä. Kun teemme niin, vanhurskaus lisääntyy varmasti paitsi elämässämme ja kodissamme niin myös asuinpaikkakunnillamme ja kautta maailman.

[Maya]

Mormonin Kirja henkilökohtaisena oppaana:
Parhaina hetkinämme me kaikki tunnemme halua
palata kotiin asumaan Jumalan luona. Hän antoi
meille lahjaksi rakkaan Poikansa olemaan Vapahtajamme
sekä tarjoamaan polun ja opettamaan meille,
kuinka voimme kulkea sitä. Hän antoi meille profeettoja
osoittamaan tietä. Profeetta Joseph Smithiä innoitettiin
kääntämään profeettojen aikakirja, joka on Mormonin
kirja. Se on varma oppaamme matkalla kotiin Jumalan luo.
Joseph Smith on sanonut tästä kallisarvoisesta kirjasta:
”Sanoin veljille, että Mormonin kirja on virheettömin kaikista
kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että
ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen
opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla.” 1
Mormonin kirjan opetuksia ovat siinä olevat Jumalan
käskyt. Jotkin niistä ovat suoria käskyjä, jotka Vapahtaja
on antanut profeettojensa välityksellä siitä, mitä meidän on
määrä tehdä ja millaisia meistä on määrä tulla. Mormonin
kirjassa meille annetaan Vapahtajan esimerkki, jotta se
lisäisi uskoamme ja päättäväisyyttämme noudattaa Hänen
käskyään seurata Häntä. Kirja on täynnä Kristuksen oppia
meidän opastukseksemme. Tässä on esimerkki Toisesta
Nefin kirjasta:
”[ Jeesus] sanoi ihmislapsille: Seuraa sinä minua. Sen
vuoksi, rakkaat veljeni, voimmeko me seurata Jeesusta,
ellemme ole halukkaita pitämään Isän käskyjä?
Ja Isä sanoi: Tehkää parannus, tehkää parannus, ja
ottakaa kaste minun rakkaan Poikani nimeen.” (2. Nefi
31:10–11.)
Kirja tekee selväksi, että meidän on saatava tulikasteena
Pyhä Henki avuksemme pysyäksemme kaidalla ja kapealla
polulla. Meille opetetaan, että meidän täytyy rukoilla aina
ja uupumatta Kristuksen nimessä, ja että jos teemme niin,
me saamme tämän lupauksen: ”Sen vuoksi teidän täytyy
ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä
on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia
ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin
kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun
asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.”
(2. Nefi 31:20.)
Mormonin kirjassa kuningas Benjaminin mainiossa
saarnassa tehdään selväksi, mitä tarkoittaa se, että rakastaa
Jumalaa ja kaikkia ihmisiä. Kun sovituksen voima ja uskollinen
kuuliaisuutemme käskyille muuttaa meidän luontomme,
meidät täytetään Jumalan rakkaudella (ks. Moosia
4:1–12).
Mormonin kirja antaa meille myös luottamusta siihen,
että meistä voi tässä elämässä tulla niin puhtaita, ettei meillä
ole enää halua tehdä pahaa (ks. Moosia 5:2). Tämä toivo
antaa meille rohkeutta ja lohtua, kun Saatana
yrittää kiusata ja lannistaa meitä matkallamme.
Joka kerta kun luen muutamankin rivin
Mormonin kirjaa, tunnen todistukseni vahvistuvan
siitä, että kirja on totta, että Jeesus on
Kristus, että me voimme seurata Häntä kotiin
ja että me voimme viedä rakkaamme kotiin
kanssamme. Minulle se on ollut kirjoista parhain.
Se on Jumalan sanaa.
Rukoilen, että me ja kaikki rakkaamme
ammennamme siitä runsaasti ja päivittäin.
Todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä, että
se on tosi opas. ◼

[Maya]

Puhe on lähetystyöstä:
http://lds.org/bc/content/shared/content/finnish/pdf/magazines/liahona/2011/01/LI_2011_01___09681_130_000.pdf

Herra tarvitsee lähetyssaarnaajia.

[Maya]

Harvat ilot elämässä ovat suloisempia ja pitkäkestoisempia kuin tieto siitä, että olette auttaneet muita ottamaan sydämeensä Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin. Jokaisella kirkon jäsenellä on mahdollisuus kokea tuota iloa. Kun meidät kastettiin, me lupasimme olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä [lienemmekin], aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi [meidät] ja [meidät] luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta [saisimme] iankaikkisen elämän” (Moosia 18:9).
Kaikki jäsenet, missä sitten asuvatkin, ottavat vastaan elinikäisen osuuden kirkolle annetusta tehtävästä viedä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi maailmaan. Herra sanoi sen selkeästi: ”Katso, minä lähetin teidät maailmaan todistamaan ja varoittamaan kansaa, ja jokaisen, jota on varoitettu, kuuluu varoittaa lähimmäistään” (OL 88:81). Kokoaikaisilla lähetyssaarnaajilla on voima opettaa niitä, jotka eivät vielä ole kirkon jäseniä. Kirkon jäsenillä on voima löytää ne, joita Herra on valmistanut lähetyssaarnaajien opetettaviksi.
Meidän pitää uskoa siihen, että Herra on valmistanut ympärillämme olevia ihmisiä opetettaviksi. Hän tietää, keitä he ovat ja milloin he ovat valmiita, ja Hän voi opastaa meidät heidän luokseen Pyhän Hengen voimalla ja antaa meille sanat, joilla kutsumme heidät saamaan opetusta. Lupaus, jonka Herra antoi eräälle lähetyssaarnaajalle vuonna 1832, on sama lupaus, jonka Herra antaa meille saamassamme tehtävässä löytää ihmisiä, jotka ovat valmiita lähetyssaarnaajien opetettaviksi: ”Ja minä lähetän hänelle Lohduttajan, joka
presidenttikunnassaopettaa hänelle totuuden ja tien, jota hänen tulee kulkea; ja jos hän on uskollinen, minä kruunaan hänet sen tähden lyhteillä” (OL 79:2–3).
Ja uskolliselle lähetyssaarnaajalle annettu lupaus suuresta ilosta kuuluu myös meille, jotka uskollisina jäseninä antaudumme sydämestämme lähetystyölle:
”Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni minun Isäni valtakuntaan, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!
Katso, teillä on minun evankeliumini edessänne ja minun kallioni ja minun pelastukseni.
Pyytäkää uskossa Isältä minun nimessäni uskoen saavanne, niin te saatte Pyhän Hengen, joka ilmoittaa kaikki asiat, jotka ovat hyväksi ihmislapsille.” (OL 18:16–18.)
Sen lisäksi että Pyhä Henki auttaa meitä tunnistamaan ne, jotka ovat valmiita opetettaviksi, ja esittämään heille kutsun, Herra on kutsunut tehtäviin johtohenkilöitä ja kouluttanut heitä opastamaan meitä. Kirjeessä, joka on päivätty 28. helmikuuta 2002, ensimmäinen presidenttikunta antoi lisää vastuuta lähetystyöstä piispoille ja seurakunnille.1 Pappeuden johtajistokomitea laatii seurakuntaneuvoston avulla yksikön lähetystyösuunnitelman. Tuossa suunnitelmassa on ehdotuksia siitä, kuinka jäsenet voivat löytää niitä, jotka ovat valmiita lähetyssaarnaajien opetettaviksi. Seurakunnassa on henkilö, joka on kutsuttu seurakunnan
yhteyttä kokoaikaisiin lähetyssaarnaajiin ja heidän tutkijoihinsa.
Voitte huolehtia monin eri tavoin henkilökohtaisesta velvoitteestanne auttaa löytämään ihmisiä lähetyssaarnaajien opetettaviksi. Yksinkertaisin tapa on paras.
Rukoilkaa Pyhän Hengen opastusta. Puhukaa paikallisten johtohenkilöiden ja lähetyssaarnaajien kanssa ja pyytäkää heiltä ehdotuksia ja luvatkaa heille apunne. Kannustakaa niitä, jotka ovat kanssanne tässä työssä. Ja olkaa kaikkina aikoina sanoissanne ja teoissanne todistajia siitä, että Jeesus on Kristus ja että Jumala vastaa rukouksiin.
Todistan, että Pyhä Henki johdattaa teitä niiden luo, jotka etsivät totuutta, kun rukoilette ja teette työtä saadaksenne tuota johdatusta. Ja tiedän kokemuksesta, että ilonne on kestävää niiden kanssa, jotka päättävät ottaa evankeliumin sydämeensä ja pysyä sitten vahvana uskossa.

[Tassu-c3]

Juu, ette kuulkaa uskokaan, miten hienoa se on, kun on olemassa kotiopetusta! Itsekin viime sunnuntain kokouksessa, -jossa siitäkin huolimatta, että äiti oli luonani kylässä, eikä yhtään tiedä, mitä ihanaa sain kokea joulukuun 11.2010, - olin, mainittiin yhden puheen aikana Mormonin Kirjasta Sananpaikka OL 131: 5-6.

Se on seuraava asia, mistä haluan keskustella, ja kotiopetus on mitä parhain tilaisuus sellaiseen!
Viime kerralla, kun kotiopet kävivät, oli hienoa keskustella pappeudesta ja sen osista ja alueista, mitä kaikkia "asteita" siinä on, mitä kaikkia tehtäviä minkäkin pappeuden haltijoilla on, ketkä johtavat eriasteisten pappeuksien koorumeita jne. Ja selväksi tuli ainakin se, että pappeuden haltija saa suorittaa jonkun toimituksen sellaisen ihmisen luvalla, jolla on pappeuden avaimet. Ja nehän on piispalla. IHANA, KUN MEIDÄN JUMALAMME ON JÄRJESTYKSEN JUMALA!!!!! :gestures.twothumbsu
Kaikki on jaoteltu selviin alueisiin, joiden kanssa aikanaan pääsen tutuksi. :happy.bouncingclap:

Niin jättimäinen kokonaisuus kyllä vielä, että menee aikaa tajuta ja sisäistää koko juttu. Mutta en ookaan kohta vasta kuin 3 kuukauden ikäinen kirkon jäsen.Kyllä mulla on aikaa vielä ottaa opetusta vastaan.

:happy.bye:Tassu-c3

[Maya]

Erinomainen kotikäynti sanoma:
Etsiessään uutta kotia nuori myöhempien aikojen
pyhiin kuuluva aviopari puhui mahdollisten tulevien
naapureiden kanssa kyseisestä alueesta ja
alueen kouluista.
Yksi nainen, jonka kanssa he puhuivat, sanoi lastensa
koulusta: ”Se on mitä uskomattomin paikka! Rehtori
on hieno ja hyvä mies. Opettajat ovat päteviä, kilttejä
ja ystävällisiä. Olen niin tyytyväinen siihen, että lapseni
voivat käydä sitä suurenmoista koulua. Viihdytte varmasti
täällä!”
Eräs toinen nainen sanoi lastensa koulusta: ”Se on
kauhea paikka. Rehtori on täynnä itseään, ja opettajat ovat
epäpäteviä, epäkohteliaita ja epäystävällisiä. Jos minulla
olisi varaa muuttaa pois tältä alueelta, tekisin sen heti!”
Kiinnostavaa oli, että molemmat naiset puhuivat
samasta rehtorista, samoista opettajista ja samasta
koulusta.
Oletteko koskaan panneet merkille, että ihmiset
yleensä löytävät sitä, mitä etsivätkin? Kun katsoo riittävän
tarkkaan, löytää sekä hyvää että pahaa melkein kaikista
ja kaikesta. Siten ihmiset ovat tehneet Myöhempien Aikojen
Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kohdalla sen
alusta asti. Ne, jotka etsivät hyvää, löytävät ystävällisen
ja myötätuntoisen kansan – kansan, joka rakastaa Herraa
ja haluaa palvella Häntä ja olla siunaukseksi lähimmäistensä
elämässä. Mutta on myös totta, että ne, jotka
etsivät pahaa, löytävät varmasti sellaista, mikä ei ole niin
ihanteellista.
Valitettavasti samoin tapahtuu toisinaan kirkon sisälläkin.
Arvostelemisen syitä etsivien luovuudelle, nerokkuudelle
ja sitkeydelle ei näy loppua. He eivät tunnu voivan
päästää irti kaunastaan. He juoruilevat ja etsivät vikoja
muista. He hoivaavat vuosikymmenten takaisia haavoja
käyttäen jokaisen tilaisuuden alentaa ja halventaa muita.
Se ei ole Herralle mieluista, ”sillä siellä, missä kateus ja
riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista
pahaa” ( Jaak. 3:16).
Presidentti George Q. Cannon (1827–1901) tunsi
presidentti Brigham Youngin (1801–1877) hyvin työskenneltyään
tämän kanssa useita vuosia kummankin
ollessa kahdentoista apostolin koorumin jäsen ja ollessaan
sitten tämän neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa.
Presidentti Youngin kuoltua presidentti
Cannon kirjoitti päiväkirjaansa: ”En koskaan enkä missään
vaiheessa sydämessäni, saati sitten sanoissani tai
teoissani, arvostellut [Brigham Youngia] tai etsinyt vikaa
hänen käytöksestään, hänen neuvoistaan tai hänen opetuksistaan.
Se tuo minulle nyt iloa. Mielessäni oli aina
seuraava ajatus: Jos arvostelen veli Brighamia tai etsin
hänestä vikaa tai tuomitsen hänet, kuinka pitkälle menisin?
Jos aloitan, mihin lopettaisin? En uskaltanut luottaa
itseeni sellaisella tiellä. Tiesin, että arvostelemiseen ja
vikojen etsimiseen antautuminen johti usein luopumukseen.
Muut, jotka ovat voimakkaampia, viisaampia ja
kokeneempia kuin minä, saattavat tehdä monia asioita
ja välttyä pahoilta seurauksilta, mitä minä en uskalla
tehdä.” 1
Meidän kirkon jäsenten tulee pohtia erittäin huolellisesti
presidentti Cannonin voimallista neuvoa. Jumalan
sana kehottaa Kristuksen seuraajia olemaan puhtaita
ja rakentamaan rauhaa, olemaan lempeitä ja sopuisia,
”täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä”, tasapuolisia
ja teeskentelemättömiä. ”Vanhurskauden siemen kylvetään
rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka
rauhaa rakentavat.” ( Jaak. 3:17, 18.)
Valinta on meidän. Me voimme etsiä pahaa muista. Tai
me voimme rakentaa rauhaa ja tehdä työtä ollaksemme
muita kohtaan ymmärtäväisiä, oikeudenmukaisia ja
anteeksiantavaisia, jollaisia niin kovasti haluamme muiden
olevan meitä kohtaan. Valinta on meidän, sillä mitä
sitten etsimmekin, sen me varmasti löydämme. ◼
VIITE
1. George Q. Cannon, päiväkirjamerkintä 17. tammikuuta 1878.

[Tassu-c3]

Toi on kyllä niin surullisen totta, että kirkossa on arvostelua ja juoruilua, ihmisestä tehdään omia johtopäätöksiä ja ne esitetään toisille selvinä faktoina...
Tuntuu vähän pahalta, kun erään mulle todella rakkaan ystäväni suhteen ollaan toimittu juuri niin, mutta ehkä se on vain niiden ihmisten keskeneräisyyttä.
Enkä minä oo mikään puhumaan kenestäkään negatiiviseen sävyyn, koska itse voin ihan yhtälailla langeta arvostelemaan muita ihmisiä. Mutta en halua juoruilla kenestäkään...
Mulle ei vielä tuu muuten Liahonaa, mutta on valtavan hieno asia, että kirkon virallisilta sivuilta sen pääsee lukemaan nettiversiona!

Oikein paljon siunausta ja hyvää ja aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle!

Tassu-c3:happy.flowers:

[Maya]

Vain raunioita on nykyisin jäljellä Kapernaumista, tuosta järvenrantakaupungista, joka oli Vapahtajan palvelutyön keskuspaikkana Galileassa. Siellä Hän saarnasi synagogassa, opetti järven rannalla ja paransi kodeissa. Palvelutyönsä alussa Jeesus lainasi Jesajan kirjan sanoja: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.” ( Jes. 61:1; ks. myös Luuk. 4:18.) Se oli selkeä julistus jumalallisesta suunnitelmasta pelastaa Jumalan pojat ja tyttäret.
Mutta Jeesuksen saarnaaminen Galileassa oli vasta johdantoa. Ihmisen
Poika oli aina tiennyt tulevansa takaisin kokemaan kauheuksia Golgata-
nimisellä kukkulalla. Sen jälkeen kun Jeesus oli viimeisen aterian jälkeen otettu kiinni Getsemanen puutarhassa, kun Hänen opetuslapsensa olivat hylänneet Hänet ja kun Hänen päälleen oli syljetty, kun Hän oli joutunut oikeuteen ja kun Häntä oli nöyryytetty, Hän hoiperteli valtavan ristinsä alla kohti Pääkallonpaikkaa. Hän eteni voitosta kavallukseen, kidutukseen ja kuolemaan ristillä. Laulun ”Pyhä kaupunki” sanoin:
Mut kohta näky toiseks sai. – –
Ja päivä pilven taakse jäi jo
aamukoitossaan
vain ristin varjon tumman näin,
mi peitti kylmän maan.

Taivaallinen Isämme antoi meille Poikansa. Vanhin veljemme antoi meidän
edestämme henkensä. Viimeisellä hetkellä Mestari olisi voinut perääntyä. Mutta Hän ei tehnyt niin. Hän laskeutui kaiken alapuolelle, jotta Hän voisi pelastaa kaiken: ihmissuvun, maapallon ja kaiken elämän, joka ikinä on sitä asuttanut.
Mitkään sanat kristikunnassa eivät merkitse minulle yhtä paljon kuin ne, jotka enkeli lausui itkevälle Magdalan Marialle ja toiselle Marialle, kun he lähestyivät hautaa huolehtiakseen Herransa ruumiista: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” (Luuk.
24:5–6.)
Tällä julistuksella oli juuri pelastettu ne, jotka ovat eläneet ja kuolleet, ne, jotka nyt elävät ja kerran kuolevat, ja ne, jotka vielä syntyvät ja kuolevat. Koska Kristus voitti haudan, me kaikki nousemme kuolleista. Se on sielun lunastus. Paavali kirjoitti: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa.” (1. Kor. 15:40–42.)
Me tavoittelemme taivaallista kirkkautta. Me haluamme elää Jumalan luona. Me haluamme kuulua ikuiseen perheeseen. Hänestä, joka lunasti meidät jokaisen loputtomasta kuolemasta, minä todistan, että Hän on totuuden opettaja – mutta Hän on enemmän kuin opettaja. Hän on esimerkki
täydellisestä elämästä – mutta Hän on enemmän kuin esimerkki. Hän on
suuri parantaja – mutta Hän on enemmän kuin parantaja. Hän on kirjaimellisesti maailman Vapahtaja, Jumalan Poika, Rauhan Ruhtinas, Israelin Pyhä, ylösnoussut Herra, joka julisti: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen; minä olen hän, joka elää, minä olen hän, joka teurastettiin; minä olen teidän puolustajanne Isän luona” (OL 110:4).

”Hän elää, Vapahtajani. Se sana mua lohduttavi.” 2
Siitä todistan. (MAP kirkon Profeetan ja Presidentin Monsonin pääsiäissanoma Liahonassa: http://lds.org/bc/content/shared/content/finnish/pdf/magazines/liahona/2011/04/LI_2011_04___09684_130_000.pdf )