mikael
06-18-2010, 06:28 AM
Ensimmäinen vuosi kirkkoon liittymisen jälkeen näyttää olevan monille vaikea kestämisen kannalta. Uudella jäsenellä saattaa olla epärealistisia odotuksia siitä, mitä tapahtuu kasteen jälkeen ja mitä tulisi tehdä.
Kun liityin kirkkoon yli 50 vuotta sitten, niin olin saanut virheellisen mielikuvan Pyhän Hengen vaikutuksesta kasteen jälkeen. Ehkä oli korostettu liikaa sitä, että Pyhä Henki neuvoo KAIKESSA mitä tulee tehdä. Mielikuvani oli, että olisin kokonaan Hengen johdateltavana. Minulle vapaan tahdon merkitys oli selvinnyt jo ennen kirkkoon liittymistäni ja nyt Hengen johdatuksen korostaminen tuntui tuon vapauden rajoittamiselta.
Onnekseni ja suureksi ilokseni huomasin pian, että edelleen vapaa tahtoni oli hallussani. Saatoin vapaasti harkita eri vaihtoehtoja. Löysin tämän kohdan Mormonin kirjasta:
2. Nefi 31
15 Ja minä kuulin Isältä tulevan äänen sanovan: Totisesti, minun Rakkaani sanat ovat todet ja luotettavat. Se, joka kestää loppuun asti, se pelastuu.
16 Ja nyt, rakkaat veljeni, minä tiedän tästä, että ellei ihminen kestä loppuun asti noudattaen elävän Jumalan Pojan esimerkkiä, hän ei voi pelastua.
17 Tehkää sen vuoksi sitä, mitä olen sanonut teille nähneeni teidän Herranne ja Lunastajanne tekevän; sillä tästä syystä ne on minulle näytetty, jotta te tietäisitte sen portin, josta teidän tulee mennä sisälle. Sillä portti, josta teidän tulee mennä sisälle, on parannus ja vesikaste; ja silloin tulee teidän syntienne anteeksianto tulen ja Pyhän Hengen kautta.
18 Ja silloin te olette tällä kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään; niin, te olette menneet sisälle portista; te olette tehneet Isän ja Pojan käskyjen mukaisesti; ja te olette saaneet Pyhän Hengen, joka todistaa Isästä ja Pojasta täyttäen hänen antamansa lupauksen, että jos te menette sisälle oikealla tavalla, te saatte.
19 Ja nyt, rakkaat veljeni, kun olette päässeet tälle kaidalle ja kapealle polulle, minä kysyn, onko kaikki tehty? Katso, minä sanon teille: Ei; sillä te olette päässeet tähän saakka vain Kristuksen sanan avulla, järkkymättömän uskon avulla häneen, turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan.
20 Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.
21 Ja nyt, katso, rakkaat veljeni, tämä on se keino; eikä ole muuta keinoa eikä nimeä taivaan alla annettu, jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan. Ja nyt, katso, tämä on Kristuksen oppi ja ainoa ja tosi oppi Isältä ja Pojalta ja Pyhältä Hengeltä, jotka ovat yksi Jumala, ilman loppua. Aamen.
Mieleeni tulevat laulun sanat: "Se kyllin on: vain askel kerrallaan." - Luin ylimmässä Nuorten Naisten johtokunnassa olevan ensimmäisen neuvonantajan Mary N. Cookin puheen toukokuun 2010 Liahonasta. Siinä hän kertoi matkasta lastenlastensa kanssa Timpanogos Cave National -monumentille Utahissa. Sinne mennessä oli melko vaativa 2.5 km kiipeäminen. Nuorin lapsista oli 6-vuotias. Alkoi tuulla voimakkaasti ja pöly hankaloitti näkemistä. Kiivettävänä oli vielä vuoren jyrkin kohta. Nuorin kävi istumaan ja sanoi: "Minä annan periksi! En pysty jatkamaan."
Lepohetken aikana he lauloivat ja tekivät suunnitelman. He päättivät laskea askeleensa ja katsoa, miltä tuntui sadan askeleen jälkeen. Muut lupasivat auttaa nuorinta. Nuorin päätti noudattaa suunnitelmaa. Sata askelta sai mahdottoman tuntumaan mahdolliselta.
Vaimoni on ollut pitkillä vuorimatkoilla pohjois-Italiassa. Hänelle annettiin neuvo, että tulisi katsoa vain yhden askeleen verran eteenpäin. Jos katsoi liian ylös, niin usko jaksamiseen loppuu pian ja väsymyksen tunne lisääntyy.
AA-liikkeessä on ohjeena "päivä kerrallaan" -kinraittiina. Joiden alkoholistien olen kuullut noudattavan tunti kerrallaan- tai vielä lyhyempää raittiusohjetta.
Jos odotamme saavamme kirkolta sellaista, jota emme ehkä saakaan, tulee pettymys. Jokin aika sitten kuulin hyvän asennetta koskevan neuvon: sen sijaan, että punnitsisimme, mitä saamme kirkolta, meidän olisi hyvä asennoitua niin, että koetamme löytää sellaista, mitä voimme antaa toisille. Silloin emme arvostele kielteisesti, vaan pyrimme kaikessa olemaan avuksi muille.
Kun liityin kirkkoon yli 50 vuotta sitten, niin olin saanut virheellisen mielikuvan Pyhän Hengen vaikutuksesta kasteen jälkeen. Ehkä oli korostettu liikaa sitä, että Pyhä Henki neuvoo KAIKESSA mitä tulee tehdä. Mielikuvani oli, että olisin kokonaan Hengen johdateltavana. Minulle vapaan tahdon merkitys oli selvinnyt jo ennen kirkkoon liittymistäni ja nyt Hengen johdatuksen korostaminen tuntui tuon vapauden rajoittamiselta.
Onnekseni ja suureksi ilokseni huomasin pian, että edelleen vapaa tahtoni oli hallussani. Saatoin vapaasti harkita eri vaihtoehtoja. Löysin tämän kohdan Mormonin kirjasta:
2. Nefi 31
15 Ja minä kuulin Isältä tulevan äänen sanovan: Totisesti, minun Rakkaani sanat ovat todet ja luotettavat. Se, joka kestää loppuun asti, se pelastuu.
16 Ja nyt, rakkaat veljeni, minä tiedän tästä, että ellei ihminen kestä loppuun asti noudattaen elävän Jumalan Pojan esimerkkiä, hän ei voi pelastua.
17 Tehkää sen vuoksi sitä, mitä olen sanonut teille nähneeni teidän Herranne ja Lunastajanne tekevän; sillä tästä syystä ne on minulle näytetty, jotta te tietäisitte sen portin, josta teidän tulee mennä sisälle. Sillä portti, josta teidän tulee mennä sisälle, on parannus ja vesikaste; ja silloin tulee teidän syntienne anteeksianto tulen ja Pyhän Hengen kautta.
18 Ja silloin te olette tällä kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään; niin, te olette menneet sisälle portista; te olette tehneet Isän ja Pojan käskyjen mukaisesti; ja te olette saaneet Pyhän Hengen, joka todistaa Isästä ja Pojasta täyttäen hänen antamansa lupauksen, että jos te menette sisälle oikealla tavalla, te saatte.
19 Ja nyt, rakkaat veljeni, kun olette päässeet tälle kaidalle ja kapealle polulle, minä kysyn, onko kaikki tehty? Katso, minä sanon teille: Ei; sillä te olette päässeet tähän saakka vain Kristuksen sanan avulla, järkkymättömän uskon avulla häneen, turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan.
20 Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.
21 Ja nyt, katso, rakkaat veljeni, tämä on se keino; eikä ole muuta keinoa eikä nimeä taivaan alla annettu, jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan. Ja nyt, katso, tämä on Kristuksen oppi ja ainoa ja tosi oppi Isältä ja Pojalta ja Pyhältä Hengeltä, jotka ovat yksi Jumala, ilman loppua. Aamen.
Mieleeni tulevat laulun sanat: "Se kyllin on: vain askel kerrallaan." - Luin ylimmässä Nuorten Naisten johtokunnassa olevan ensimmäisen neuvonantajan Mary N. Cookin puheen toukokuun 2010 Liahonasta. Siinä hän kertoi matkasta lastenlastensa kanssa Timpanogos Cave National -monumentille Utahissa. Sinne mennessä oli melko vaativa 2.5 km kiipeäminen. Nuorin lapsista oli 6-vuotias. Alkoi tuulla voimakkaasti ja pöly hankaloitti näkemistä. Kiivettävänä oli vielä vuoren jyrkin kohta. Nuorin kävi istumaan ja sanoi: "Minä annan periksi! En pysty jatkamaan."
Lepohetken aikana he lauloivat ja tekivät suunnitelman. He päättivät laskea askeleensa ja katsoa, miltä tuntui sadan askeleen jälkeen. Muut lupasivat auttaa nuorinta. Nuorin päätti noudattaa suunnitelmaa. Sata askelta sai mahdottoman tuntumaan mahdolliselta.
Vaimoni on ollut pitkillä vuorimatkoilla pohjois-Italiassa. Hänelle annettiin neuvo, että tulisi katsoa vain yhden askeleen verran eteenpäin. Jos katsoi liian ylös, niin usko jaksamiseen loppuu pian ja väsymyksen tunne lisääntyy.
AA-liikkeessä on ohjeena "päivä kerrallaan" -kinraittiina. Joiden alkoholistien olen kuullut noudattavan tunti kerrallaan- tai vielä lyhyempää raittiusohjetta.
Jos odotamme saavamme kirkolta sellaista, jota emme ehkä saakaan, tulee pettymys. Jokin aika sitten kuulin hyvän asennetta koskevan neuvon: sen sijaan, että punnitsisimme, mitä saamme kirkolta, meidän olisi hyvä asennoitua niin, että koetamme löytää sellaista, mitä voimme antaa toisille. Silloin emme arvostele kielteisesti, vaan pyrimme kaikessa olemaan avuksi muille.