Yksi vai monta totuutta?

[mikael]

Jotkut eivät näytä ymmärtävän totuuden luonnetta. Totuus piistä on se, että sillä on likiarvo. Tässä tapauksessa kuten monessa muussakaan ei vaadita eksaktia tulosta, vaan tulos on likiarvo. Se on silloin tuo suureen
eksakti totuus, vaikka koko päättymätöntä piin arvoa ei voitaisi saavuttaakaan. Voi olla vain yksi totuus jokaisesta asiasta makuasioita lukuun ottamatta.

Uskonnollisen totuuden luonne poikkeaa fyysisistä ja mm. matemaattisen maailman totuuksista. Uskonnossa totta on vain se, mistä on ilmoitettu. Näin siksi, ettei ihmisen havaintokyky tavoita tuonpuoleista. Inhimillisellä tiedolla on
rajansa. Kaikki ihmisestä lähtevä kuuluu tämänpuoleiseen.

Filosofiassa voidaan hyväksyä totuudeksi sellaista, joka on sopusoinnussa asetettujen perusolettamusten kanssa, mutta totuus on silloin aina suhteessa noihin olettamuksiin. Tämä on yleinen tieteen
filosofiassa hyväksytty tapa ajatella. Sitä sanotaan fallibilismiksi. Se on skeptismin erän muoto, joka pitää totuuden löytämistä mahdollisena, kun taas varsinainen skeptisismi sen löytämisen kiistää. Vain uskonnollinen totuus voi olla absoluuttista eikä suhteellista.

Uskonnollisesta totuudesta todistaa Pyhä Henki, kun ihminen tekee oman osansa. Muiden mielipiteitä voi kunnioittaa silloin, kun tuo toinen on vilpittömällä mielellä, mutta joskus tuntuu, että suvaitsevuuteen vedoten vaaditaan kunnioittamaan miltei mitä tahansa.

[Maya]

Suvaitsevaisuus on usein valheen suvaitsemista totuutena, ei ainoastaan valheen suvaitsemista, mutta sen suvaitsemista totuutena. Siksi on nykyaikana päädytty siihen, että totuuksia on monia, koska enään ei riitä toisten väärien ajatusten suvaitseminen väärinä ajatuksina, vaan ne on suvaittava totuuksina, jotka kuitenkin ovat erilaisia kuin oikea totuus. Miksi ne ovat erilaisia kuin totuus on, koska totuuksia on vain yksi, kuten sanoit, ei montaa. Kaikki eri ajatukset eivät voi olla totta.
Ilmoitettu totuus on varmasti totta, muu on spekulaatiota. Meille ei ole ilmoitettu kovinkaan paljoa, kun ajattelee elämää, paljon on jätetty spekulation varaan. Siksi meidän tulisi pysyä joustavina, sillä voihan olla, että jokin spekulatioistamme onkin väärin. Juuri siksi oman asiansa saarnaaminen totuutena ja inttäminen ei ole oikein. Vaikeutena on vain se, että ne jotka eivät tiedä mitään ilmoituksista, tai jotka eivät niihin usko jäävät vaille tietoa totuudesta ja saattavat täten taistella totuutta vastaan.
Vaikka taistelu totuutta vastaan on kova se ei vähennä totuutta tai totuudesta lainkaan. Totuuden tuntijoiden määrä voi vähetä tai lisääntyä, mutta totuus pysyy samana. Esimerkiksi Jumalan rakkaus. Vaikka kuinka moni väitäisi, että Jumala ei rakasta ihmisiä, se ei kuitenkaan vähennä totuutta siitä, että Jumala rakastaa ihmisiä, eikä Jumalan rakkauden määrää. Jumala on ilmoittanut rakastavansa ihmisiä, joten se on totuus. Jos joku väitää vastaan, se EI ole totuus, vaan tämän ihmisen spekulatiota, koska hän ei tunne totuutta.
Nykymaailmassa vaan ei saa sanoa kenekään olevan väärässä. Tämä tila johtuu siitä että ne ihmiset joiden olisi johdettava ja määriteltävä tietoa eivät tunne totuutta, eikä sen ulottuvuuksia tai ilmenemismuotoja, pikemminkin he kieltävät totuuden. Ollaan ihmeelisessä tyhjiössä jossa jokainen saa määritellä oman totuutensa. Kukaan ei saa osoittaa kenekään spekulointia oikekasi tai vääräksi. Tuota määrittelyä ei kutsuta spekuloinniksi vaan suoraan totuudeksi. Eli ollaan tultu siihen että väitetään totuuksia olevan monia. Suhtautumisia totuuteen on monia mutta totuuksia vain yksi.

[Aito tyyppi]

Totuuden luonteesta en itsekään ole oikein selvillä. Kuten tuolla esittäytymisketjussa kirjoitin, niin olen tutustunut vuosien saatossa moniin filosofioihin ja uskonkäsityksiin. Uskonsuunnistahan jokainen sanoo opettavansa totuutta.

Yksi vai monta totuutta? Siinä vasta pulma. Jotkut suvaitsevaiset liikkeet ja yksilöt ovat sitä mieltä, että kaikki uskonnot ovat vain eri teitä Jumalan luokse. Yleisempi linja on kuitenkin se, että jokainen uskonto ja varsinkin ns. vapaa suunta sanoo opettavansa totuutta ja vain heidän oppejaan noudattamalla pelastuu.

On olemassa paljon hyviä ihmisiä, jotka eivät tunnusta mitään suuntaa ts. ateisteja, mutta he saattavat silti olla todella hyviä ihmisiä ja elää Jeesuksen opetusten mukaan tietämättään edes siitä. Minua on kaivertanut juuri se, että oikeasti hyvät, epäitsekkäät ja vilpitönsydämiset ihmiset laitetaan samaan kastiin pahantekijöiden kanssa, vaikka ainoa paha tällaisissa mainitsemankaltaisissa ihmisissä on vain uskon puute.

MAP-kirkkohan opettaa kolmesta kirkkauden asteesta, joihin kukin päätyy ansioidensa mukaan sekä kadotuksesta, jonne päätyvät oikeasti pahat ihmiset. Näin olen asian ymmärtänyt.

Minusta uskonpuute ei sinällään ole merkki epäkelvollisesta ihmisestä. Onko siis hyvillä, lampaankaltaisilla ihmisillä toivoa paremmasta ilman uskoa?

[mikael]

Minusta on loogista ja oikein sanoa, että jokaisesta asiasta on vain yksi totuus makuasioita lukuun ottamatta. Jumala joko on tai ei ole. Oikea kirkko on tai ei ole maan päällä. Välimuotoja ei ole.

Varmaa on tietenkin se, että hyvä on oikein, mutta se ei ole sama kuin opillinen totuus. Opillisesti totta voi olla vain yksi evankeliumi, kun puhutaan Kristuksen opista. Keskenään ristiriitaiset kristilliset opi eivät voi kaikki olla oikein, vaan joko vain yksi on oikein tai sitten ei mikään.

Kirkkomme opettaa, että henkimaailmassa opetetaan evankeliumia kaikille. Kaikille tulee ennemmin tai myöhemmin tilaisuus tehdä oma valintansa. Kuolleiden puolesta tehdään viimeistään tuhatvuotisessa valtakunnassa kaikki evankeliumin toimitukset, jotka tarvitaan pelastukseen.

[Maya]

Tuli tällaisia ajatuksia totuudesta:
Uskomme mukaan kaikki luotiin ensin hengellisesti. Luomistyön johdossa oli Jeesus Krsitus vanhin Jumalan henkilapsista, joka taivaallisessa neuvonpidossa toi esille suunnitelmansa, jota 2/3 osaa kannatti 1/3 sen sijaan halusi seurata toista, aamuruskon poikaa, josta tuli Saatana hänen vastustaessaan suunnitelmaa ja hänet syöstiin maan päälle antamatta hänelle ja hänen joukoilleen mahdollisuutta saada kokea ruumiissa olo. (Jes 13, Ilm 11)
Jeesuksella oli suuri rooli maailman luomisessa, kaikkea ei kuitenkana ole ilmoitettu. Henkilökohtaisen ilmoituksen avulla voi kuka tahansa löytää totuuden. Totuus ei ole jotakin, jonka voi laittaa laatikkoon ja vaikka lähettää jollekin luettavaksi ja opittavaksi ulkoa. Totuus on tietoisuutta jonkin asian vedenpitävyydestä. Muut uskonnot yrittävät purkitta totuuden kaikille sopivaksi ja kaikille jaettavaksi, sen sijaan MAP kirkko antaa ihmisen itse löytää totuuden koska kenekään tie totuuteen ei kulje samaa tietä, vaan jokaisella on oma tiensä kuljettavana... kuitenkin lopulta jos sen löytää ja hyväksyy, se päätyy yhteen ja samaaan totuuteen.
Joskus jopa joku lähtee totuuden lähteeltä, koska ei halua, syystä tai toisesta, hyväksyä totuutta ja hän ja moni muukin voi harhailla koko loppuelämänsä väärillä teillä, tai hän voi palata tiotuuden lähteelle... Kuoleman jälkeen kaikille näytetään totuus, jota hän ei pystynyt itse löytämään tai hyväksymään ja jonka hän voi edelleen hyväksyä tai olla hyväksymättä.
MAP kirkko ei siis yritä teologian avulla laittaa asioita laatikoihin, ainoastaan ilmoitus voi asettaa rajat MAP kirkon ihmisten ajatuksille. Me olemme vapaat ajattelemaan ymmärryksemme mukaan. Toisille on annettu enemmän ymmärrystä ja toiset ovat tutkimisellaan löytäneet lisää ymmärrystä, mutta kukaan ei voi ilman ilmoitusta sanoa varmaksi jotakin mitä kirkkomme uskoo. Henkilökohtainen ilmoitus ei ole riittävä kirkon oppia määriteltäessä, mutta se voi olla apuna kunkin omassa kasvussa kohti totuutta. Oman henkilökohtaisen ilmoituksen kieltäminen aiheutta hengellistä nuivettumista ja voi jopa johtaa uskon kieltämiseen. Samoin oman henkilökohtaisen uskon tuputtaminen kirkolle opiksi voi johtaa negatiivisiin tunteisiin ja eroon kirkosta. Vain kirkon johtajat tietävät Jumalan tahdon ja Jumala on hyvin tietoinen siitä missä hänen kansansa vaeltaa hengellisesti. Kirkon tarkoitus EI ole harvan oppineen seuraaminen vaan koko kirkkokansan opetus.