Juutalaisuudesta

[Unski3]

Tässä erään juutalaisnaisen päiväkirjasta lainattua:

Neal A. Maxwell Uskontotieteen Instituutti

Juudaismista
Nancy Goldberg Hilton
Päiväkirja Mormonin Kirjan Tutkimisesta
Osa – 15, Toinen painos, sivut 102-7
Provo, Utah: Maxwell Institute, 2006

Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Maxwell Instituutin, Brigham Young Yliopiston, tai Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kantaa.
Juudaismista
Nancy Goldberg Hilton

Juutalainen perintöni

Muistan lapsena istuneeni synagoogassa, kuunnellen kantorin laulavan kansani ikivanhoja lauluja. Hänen äänensävynsä oli melodinen ja vakuuttava, hänen sanansa innoittavia. Sitten kuuntelin rabbin lausuvan ylistyssanoja ainoalle iankaikkiselle Jumalalle. Kaikki nousimme laulamaan yhdessä Israelin kansan pyhää rukousta, Shemaa:

”Shema Yisrael Adonai Eloheinu Adonai Echad”
”Kuule, oi Israel, Herra meidän Jumalamme, Herra on Yksi.”

”Barukh Shem kvod malkhuto le<olam va-ed”
”Ylistetty olkoon Hänen nimensä, jonka kirkkauden valtakunta on aina ja iankaikkisesti”.
Sitten me kaikki sanoimme yhteen ääneen ensin hebreaksi ja sitten englanniksi:

”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi, ja kaikesta mielestäsi, ja kaikesta voimastasi. Ja nämä sanat, jotka minä annan sinulle käskynä tänä päivänä, painukoot sydämeesi: Ja sinun tulee opettaa niitä ahkerasti lapsillesi, ja sinun tulee puhua niistä, kun istut talossasi, ja kun kuljet tiellä, ja kun asetut levolle, ja kun nouset herätessäsi. Ja sinun tulee sitoa ne merkiksi käteesi, ja ne tulevat olemaan ikäänkuin muistolauseena sinun otsallasi. Ja sinun tulee kirjoittaa ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” (Viides Mooseksen kirja 6:5-9)

Pienenä lapsena, tunsin olevani lähellä Jumalaa joka kerta lausuessani näitä sanoja. Silmäni harhailivat ympäri synagoogaa. Huoneen etuosassa seisoi rabbimme. Hänen takanaan, verhon peitossa olivat Torah kirjakääröt. Minä istuin hiljaa, tunsin itseni rohkaistuksi ja olevani
sopusoinnussa ympärilläni olevan kanssa.

Nuorena tyttönä kävin hebrealaista koulua ja minulle opetettiin kertomuksia ikivanhasta juutalaisesta uskostani Jumalaan, joka avasi auki Punaisen Meren ja toi kansani pois Egyptistä.
Opin tuntemaan väkevää Jumalaa, joka järjesti temppelipalveluksen, teki ihmeitä kansani keskuudessa, ja joka teki liiton Isä-Abrahamin kanssa (katso ensimmäinen Mooseksen kirja 22:15-18). Meidän oli Jumala, joka antoi ohjeita muinaisille profeetoille, jotka vuorostaan johtivat ja ohjasivat juudankansaa.

Vaikka todella pidin kovasti perinteisten juutalaisrukousten oppimisesta ja niiden laulamisesta synagoogassa, tunsin aina, että täytyy olla olemassa enemmän kuin tämä, enemmän tietoa Jumalasta jota palvelimme. Mitä tälle Jumalalle tapahtui? Missä hän nyt oli? Se Jumala, josta opin, oli muinainen Jumala, ja kaikki hänen tekonsa ja ihmeensä tapahtuivat kauan sitten.

Minulle myös opetettiin, ettei Jumalalla ollut muotoa tai että hän ei ollut käsinkosketeltava ja että -2-

profeetat olivat lakanneet olemasta maan päällä ja että opetusten tulisi nyt tulla rabbeiltamme, ja että juutalaisuus on nyt keskittynyt synagoogaan eikä temppeliin.Minulle opetettiin, että jos tottelisin Jumalan lakeja ja kunnioittaisin perinteitämme, säilyttäisin yhteyteni Jumalaan. Mutta mikä olikaan tämä yhdysside? Miksi tarvitsin sitä? Mikä oli juudaismin merkitys?
Kun vartuin, Jumalan tarpeeni heikkeni ja ajatukset poikaystävistä, juhlista,ja koulutyöstä veivät aikani. Ja kuka Jumala oli kuitenkaan? Ymmärsin että tämä Jumala oli hylännyt meidät kansallisten koettelemustemme suurimpina hetkinä.( Toisen maailman sodan joukkomurhat ja kidutukset).
Näiden näkemysteni vuoksi menetin toivon, että olisi olemassa tosi ja elävä Jumala, joka voisi auttaa minua tässä elämässä. Tulin uskomaan, että Jumalan lupaukset olivat tyhjiä ja hänen liittonsa merkityksettömiä. Hän ei ollut elävä Jumala, johon minä voisin luottaa. Hän ei ollut todellinen. Niin minä luovuin uskostani Häneen ja käänsin selkäni Hänestä ajattelulle ja Häneen turvautumiselle.
Eihän enää ollut tapahtunut ihmeitäkään.

Vihdoin valmistuin opinnoistani ja menin naimisiin juutalaisen miehen kanssa. Minusta tuli menestyvä liikenainen ja omasin kaikki ulkoiset merkit maallisesta menestyksestä. Pidin kiinni juutalaisperinteistäni ja osallistuin tärkeisiin juhlapäivän jumalanpalveluksiin.(Rosh Hashanah ja Yom Kippur sekä Pääsiäinen.) Nämä olivat kuitenkin vain pääasiassa perheen yhteenkokoontumisia ja perinteitä. En ymmärtänyt tarvetta Jumalaan, enkä hänen merkitystään.

Vuosi 1992 oli tärkeä vuosi minulle. Olin saavuttanut menestystä urallani, mutta sisintäni vaivasi syvä tyhjyyden tunne. Mieltäni askarruttivat ajatukset siitä oliko elämässä ehkä jotakin muuta kuin menestys, jonka olin saavuttanut ja omaisuus, jonka olin hankkinut. Aloin etsiä apua hengelliseltä alueelta. En yhä uskonut Jumalaan enkä varmasti uskonut Jeesukseen Kristukseen. Oikeastaan pelkäsin Jeesuksen Kristuksen nimeä, sillä se merkitsi vainoamista ja Juudasta.

Jostakin syystä aloin rukoilla joka ilta lausuen Sheman, juutalaisten pyhän rukouksen.
En ymmärtänyt miksi tein näin, mutta tunsin oloni paremmaksi tehdessäni niin. En huomannut kuinka Jumala vastaisi vihdoin rukoukseeni.
Pyrkimykseni saada hengellistä apua johti ihmeeseen, joka tapahtui vuonna 1992 Rainbow Bridge- nimisessä paikassa Lake Powellin rannalla, Utahissa. (Sateenkaarisilta, Powell järvellä)
Olin vastaanottanut kutsun vanhemmiltani mennä heidän kanssaan lomalle Lake Powellille katsomaan siellä luonnon muovaamaa hiekkakivisiltaa. Jostakin syystä, olin innokas lähtemään sinne. Oikeastaan, tunsin jonkinlaista kiireen tunnetta.

Sinä päivänä oli satanut ja huomasin olevani yksin. Kun kävelin sillan alla, kuulin valtavan voimakkaan ukkosen jyrähdyksen ! Se tärisytti maata. Ukkosen ääni ohjautui kulkemaan lävitseni, ja tunsin suuren muutoksen koko olemuksessani. Mieleni avautui silmänräpäyksessä tajuamaan Jumalaan liittyviä asioita. Kaikki pimeyden ja pahuuden tunteeni lähtivät minusta. Hyväksyin heti siinä paikassa todellisuuden Jumalan olemassaolosta. Ymmärsin siinä samassa, että Jeesus Kristus oli hänen Poikansa, persoona, jonka rakkaus ulottui minuun asti tällä kriisin hetkellä. Hän oli todellakin Vapahtajani sillä hetkellä ja sydämeni täyttyi ihmetyksen, laupeuden, rauhan ja rakkauden tunteista. Tämä kokemus oli lyhyt, mutta sen vaikutus elämääni kestää ikuisesti.

Seisoin sateessa, enkä tuntenut olevani kylmettynyt enkä märkä, mutta tunsin olevani vapaa pimeydestä ja että minulla oli rauha. Minut täytti sanoinkuvaamaton ilo. Tunsin voimakkaan yhteyden Jumalaan ja Hänen poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tunsin yhteenkuuluvaisuutta heihin ja kaikkeen minua ympäröivään. Tuntui kuin maailma olisi täydellisessä ykseydessä, kaiken olevan järjestyksessä,.Tunsin, että Jumala oli johdossa.
Mutta tietää, että Jumala ja Jeesus Kristus olivat todellisia, ei riittänyt minulle.

-3-
Halusin tietää enemmän heidän opistansa ja Jeesuksen Kristuksen merkityksestä.

Pyrkimykseni saada ymmärrystä Jeesuksesta Kristuksesta.

Tämän ihmeen jälkeen, aloitin tutkimusretkeni nähdäkseni voisinko yhdistää ikivanhan juutalaisuskoni siihen tietoon, jonka saisin kristilliseltä yhteisöltä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Kun koin ihmeeni, ymmärsin, että Jumalan suunnitelma oli täydellinen, joten pitäisi löytyä jokin keino saada oppia siitä.

Ensimmäiseksi ostin raamatun, jossa olivat molemmat, sekä Vanha-, että Uusi Testamentti.
Lapsena Hebrelaiskoulussa, olin lukenut osia viidestä Mooseksen kirjasta, mutta siihen jäi pyhien kirjoitusten opskeluni. Olin yllättynyt saadessani tietää, että Uusi Testamentti oli myöslin juutalaisten kirjoittama. Pietari, Jaakob, Johannes, Matteus, Markus ja Paavali olivat kaikki juutalaisia. En tiennyt tätä asiaa ennen, koska en koskaan ollut lukenut tai omistanut Uutta Testamenttia. Jeesus Kristus oli myös juutalainen, ja nyt minulla oli hallussani kirja, jossa kerrottiin hänen elämänsä yksityiskohdat. Tämä oli tärkeätä tietoa.

Jatkoin Uuden Testamentin lukemista, mutta minulla ei yhä ollut selvää käsitystä Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä mitä hän teki puolestamme. Miksi hänen piti kuolla? Mikä oli hänen sovitusuhrinsa merkitys? Miksi oli tärkeätä, että hän voitti kuoleman? Mitä tällä kaikella oli tekemistä minun kanssani?

Seuraavan neljän vuoden ajan, monet suuremmoiset ja sydämelliset ihmiset, jotka todella uskoivat Jeesukseen Kristukseen, kutsuivat minua käymään kirkoissaan., mutta minusta mitkään heidän kirkoistaan eivät tuntuneet oikeilta minusta. Kaikissa niissä paikoissa tunsin oloni epämukavaksi.
Olin juutalainen, joka vaelsi kristittyjen maailmassa, jolla ei ollut yhteyttä minuun, eikä minulla siihen. Miksi oli näin?

He vaikenivat juutalaisten osuudesta kristinuskoon. Se sivuutettiin kokonaan ja oli oikeasti unohdettu. Sain huomata, että kukin kirkko oli erillinen yhteisö ja erossa muista. Ymmärsin kuitenkin, että meidän kaikkien tulisi olla yhtä. Paavali opetti, ” Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste:” (Efesolaiskirje 4:5) Missä oli tämä ykseys, tämä tunne yhteenkuuluvaisuuden merkityksestä Jumalaamme ja hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan?

[Unski3]

Kokemuksieni jälkeen monista eri kristillisistä kirkoista, joihin olin tutustunut niiden neljän vuoden aikana, päätin lopulta luopua etsinnässäni. Kenelläkään ei ollut vastauksia, joita hain. Mitkään niistä kirkoista eivät ilmaisseet uskoa elävään, väkevään Jumalaan – ihmeiden Jumalaan. Ne eivät uskoneet innoitukseen eivätkä ilmoitukseen. Uskomattoman kokemukseni jälkeen Rainbow Bridgessä (Sateenkaarisillalla), tiesin että Jumala oli todellinen ja että Jeesus Kristus oli Hänen Poikansa. Tämän tulisi riittää minulle.

Pyrkimykseni oli epäonnistunut. En tuntenut, en ainuttakaan kertaa samanlaista hengentuntemusta, jota tunsin Rainbow Bridgessä, niissä kirkoissa, joissa vierailin. Eikö minulla olisi pitänyt olla sama tunne, jos olisin ollut oikeassa kirkossa?

Mormonin kirja

Vuonna 1995 minulla oli oma kiinteistövakuutusyhtiö Dallasissa, Texasin osavaltiossa. Kun olin Houstonissa kokouksessa, kerroin liikekumppanilleni uskostani Jeesukseen Kristukseen. Hän kysyi ottaisinko vastaan erään kirjan luettavakseni, ja vastattuani myönteisenvakuuttavasti, hän ojensi minulle Mormonin kirjan. Hän kertoi, että oli jäsen kirkossa, jonka nimi oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, tunnettu nimeltä Mormonit. Hän kertoi lyhyesti tämän kirjan luonteesta ja merkkasi muutamia kohtia, jotka hän arveli minun haluavan lukea. Tunsin uuden hengellisen ikkunan alkavan avautua.

Lentokoneessa takaisin Dallasiin, luin kirjan johdatuksesta: ”Mormonin kirja on pyhien kirjoitusten kokoelma verrattavissa raamattuun. Se on aikakirja, joka kertoo Jumalan kanssakäymisistä Amerikan mantereen muinaisten asukkaiden kanssa ja sisältää, kuten raamattukin, iankaikkisen evankeliumin täyteyden.”

Rauhan ja rakkauden tunteet täyttivät jälleen sydämeni. Kyyneleet kihosivat silmiini, sillä tunnistin saman hengellisen voiman läsnäolon, jonka tunsin Rainbow Bridgessä. Tämä kirja oli kiehtova.
Luin kirjan esipuhetta suurella mielenkiinnolla : ”Kirjoitettu …. juutalaisille ja pakanoille – Kirjoitettu käskystä, ja myöskin profetian hengessä ja ilmoituksen kautta.- … Tulemaan esiin Jumalan lahjasta ja voimasta.... että he, ( Israelin huoneen jäännös) voivat tulla tuntemaan Herran liitot, etteivät he olisi kadotettuja ikuisesti- Ja myöskin, että niin juutalaiset kuin pakanatkin, tulisivat vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus.”

Sitten aloin lukea Mormonin kirjan ensimmäistä lukua, jonka otsikkona oli ”Nefin ensimmäinen kirja”. Minulle tämän kirjan lukeminen oli kuin katselemista juudan kansan historiaa uudessa valossa, sellaisessa, joka toisi esiin elävän Jumalan innoitusta, ja Hänen jatkuvaa pyrkimystään olla yhteydessä kansaansa, puhuen heille profeettojensa kautta, vieläpä Uudella Mantereella. Lehin ja tämän perheen elämää kuvataan yksityiskohtaisesti, kun hän saarnasi ihmisille Jerusalemissa ja pakeni sitten henkensä edestä Amerikan luvattuun maahan. Minua kiinnosti tieto, että Lehi toi mukanaan Uuteen Maailmaan pronssilevyt, jotka sisälsivät viisi Mooseksen kirjaa. Nämä kertoivat maailman luomisesta, ja myöskin Aadamista ja Eevasta, jotka olivat ensimmäiset vanhempamme; ja juutalaisten aikakirjat alusta alkaen, joiden sisältö ulottui aina Juudan kuninkaan Zedekian hallituskauden alkuun asti; ja aikakirjat, jotka sisälsivät monia profetioita, jotka oli julistettu Jeremian suun kautta”. 1 Nefi 5: 11 – 13).

Lehi, hänen perheensä ja monet hänen jälkeläisensä tottelivat Mooseksen lakia Amerikasssa, ja he
uhrasivat polttouhreja sekä rakensivat synagoogeja ja temppeleitä. Kun luin enemmän, mieleni alkoi avautua uudelle totuudelle, joka valtasi ajatukseni; tämä kirja kuvasi juutalaisten historiaa; yhdisti sen Jeesukseen Kristukseen, Messsiaaseen; ja sitten siirtyi ajassa eteenpäin ihanan ihmeelliseen kokoamiseen viimeisinä aikoina.

Olin kuullut nimityksen Messias juutalaisessa uskossani, mutta en koskaan ymmärtänyt kuka tämä oikein olisi tai mitä hän tekisi puolestamme. Voisiko olla niin, että profeettamme kautta aikojen todellakin saarnasivat Jeesuksen Kristuksen tulemisesta Messsiaanamme maanpäälle, Jumalan Poikana voittamaan kuoleman ja synnin, kuten Mormonin kirja kertoo? Oliko se mitä Lehi saarnasi kansalle Jerusalemissa ja Amerikassa samaa mitä muut profeetat olivat julistaneet alusta lähtien?
Oliko tämä syy miksi Lehin henkeä uhkailtiin ja hänen täytyi paeta Jerusalemista henkensä edestä? Nefi, Lehin poika, sanoi, että Messias tulisi 600'n vuoden kuluttua siitä, kun hänen isänsä lähti
Jerusalemista (katso 1 Nefi 10:4). Tämä oli ajankohta, jolloin Jeesus syntyi. Niin oliko evankeliumin täyteys julistettu Jerusalemissa, kuten Lehi sanoi sen olleen?

Miksi tämä tieto oli ollut kadoksissa? Mitä sille oli tapahtunut? Oliko tämä syynä siihen miksi Mormonin kirja säilyi – niin että me, juutalaisina tulisimme ymmärtämään, mikä tietous oli ollut kadoksissa Vanhasta Testamentistamme? Viittasiko Jesaja Mormonin kirjaan, kun hän kirjoitti lukitusta kirjasta, joka annettaisiin sille, joka oli oppimaton ja sitten ennalta näki päivän, jolloin

- 5 -

kuurot kuulisivat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkisivät huolimatta kyvyttömyydestään ja pimeyden tilastaam? (Jesaja 29: 11 – 12, 18).

Ehkä tämä Mormonin kirja oli yhdysside Vanhan ja Uuden Testamentin välillä, yhdistäen juudaismin ja Jeesuksen Kristuksen..

Evankeliumikysymykset, jotka tulivat vastatuiksi

Seuraavalla viikolla liiketuttavani tuli Dallasiin. Minulla oli esittää monta kysymystä hänelle.
En koskaan unohda sitä päivää1 Kysyin häneltä, ”Kuka Jeesus Kristus oli ?” Mikä hämen
tarkoituksensa oli? Onko minulla jokin tarkoitus olla maan päällä? Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen?
Tämä hyväntahtoinen mies sanoi, ”Tiedän vastaukset.” Sitten useamman tunnin ajan hän selitti vastaukset kysymyksiini.
Kun kysyin häneltä kuinka hän tiesi, että vastaukset olivat oikeat, hän sanoi tietävänsä, että ne olivat tosia Jumalan Pyhän Hengen lahjan avulla. Hän sanoi, että lähettäisi jotkut lähetyssaarnaajat opettamaan minua, jos haluaisin tietää enemmän.Tunsin voimakasta yhteyttä Jumalaan kuunnellessani häntä-samaa mitä olin kokenut Rainbow Bridgessä. Päätin ryhtyä tutkimaan hänen kirkkoansa.
Jatkoin Mormonin kirjan lukemista lisääntyvällä kiinnostuksella. Luin myöskin kertomuksen Joseph Smithistä, uuden ajan profeetasta. Kun hän oli nuori mies, hän halusi tietää mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä, millä niistä oli Jeesuksen Kristuksen tosi oppi. Varhain keväällä vuonna 1820, Joseph Smith, rukouksen jälkeen, sai taivaallisen näyn Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, Pojasta.
Tunsin todellista yhteyttä hänen tarinaansa. Kuten nuori Joseph,minullakin oli olut pyrkimyksenä oppia tuntemaan tosi evankeliumi ja olin käynyt monissa kirkoissa. Olin myöskin saanut kokea henkistä kamppailua ja suuren Jumalan ihmeen. Minun tapauksessani, en kokenut Jumalan tai Hänen Poikansa fyysistä läsnäoloa, mutta vaikutus minkä se jätti mieleeni oli selkeä ja henkilökohtainen.Nyt tiedän lisäksi,että Jumalalla ja Jeesuksella Kristuksella on käsinkosketeltavat ruumiit..

Palautetun evankeliumin opppiminen

Kaksi viikkoa myöhemmin sain puhelun kahdelta kaksi-kymppiseltä lähetyssaarnaajalta, jotka sanoivat, että voisivat esittää minulle joitakin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon oppeja. Päätimme päivästä ja kellonajasta, jolloin tapaisimme heidän kirkkorakennuksessaan..Kun näin heidän kirkkonsa, huomasin, ettei sen katolla ollut mitään ristiä.
Itse asiassa, se oli yksinkertainen rakennus, jossa ei ollut mitään erityisesti korostavaa eikä ornamentikkaa. Se oli samanlainen sisältä, ei mitään ristiinnaulitun kuvia korostamaan hänen kuolemaansa, ei mitään kynttilöitä,, ei kelloja, ei suitsutusta, ei rahalippaita, ei ikooneja seinillä. Pidin siitä.

Lähetyssaarnaajat selittivät, että heillä oli kuusi opetusta ja kertoivat niistä pääpiirteiltään mitä ne sisälsivät. Muistan, että neljäs niistä käsitteli aihetta pelastussuunnitelma ja kuolemanjälkeinen elämä. Pyysin heitä opettamaan sen aiheen ensin, mutta he kieltäyivät sanoen, että kaikki tieto, jonka, saisin, rakentuisi rivi riviltä ja että minun tulisi aloittaa alusta.

Halusin nähdä, jos se mitä opin tältä kirkolta selventäisi kysymykset, jotka olivat askarruttaneet minua sinä neljän vuoden etsikkoaikanani. Lähetyssaarnaajat todellakin saivat koko huomion osakseen kahdestakin syystä, ensiksi, Mormonin kirjasta (jota luin paraillani), ja toiseksi hengen vaikutuksesta, jota tunsin lukiessani tätä kirjaa ja kuunnellessani oppeja, joita lähetyssaarnaajat
opettivat.

[Unski3]

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristukssen Kirkon perussanoma on Jeesuksen Kristuksen ikivanhan evankeliumin palautus uudella aikakaudella. Minulle kerrottiin, että oppisin tuntemaan tosi evankeliumin, joka oli saatu ilmoituksen kautta uudelleen sen täyteydessä. Palautetulla kirkolla on elävä profeetta.ja kaksitoista apostolia, joilla on pappeuden voima ja valtuus, sekä Aaronin että Melkisedekin pappeuden. Olin innokas aloittamaan opetuksen.

Minulla oli toinenkin päämäärä. Mielestäni minkä tahansa tiedon saisinkin Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta Messiaana, sen tulisi liittyä jollakin tasolla ikivanhaan juutalaisuskooni tavalla , jolla minä ymmärsin sen. Mielestäni juudaismi oli lakannut edistymästä ja että ehkä minä saisin tietää sen päässeen päätökseensä Myöhempien Aikojen Pyhien palautustapahtuman kautta.

Tiesin, että ne tekijät tai yhteydet juudaismiin, joita olin etsimässä, täytyisivät sisältää elävän Jumalan, Jeesuksen Kristuksen Messiaana ja Jumalan Poikana, pappeuden voiman ja valtuuden, temppelit, Pyhän Hengen, parannuksen ja kasteen. Olin innoissani löytäessäni nämä kaikki Mormonin kirjasta.

Vaikka lähetyssaarnaajat eivät olleet valmistautuneet käsittelemään kaikkia kysymyksiäni, innokkuuteni rohkaisi heitä. Sain kutsun osallistua opetuksiin joidenkin jäsenten kodeissa.
Pian sain tietää, että oli olemassa muitakin pyhiä kirjoituksia kuin raamattu ja Mormonin kirja. Oli myös Oppi ja Liitot, Mooseksen kirja ja Abrahamin kirja. Jos lukisin kaikista näistä lähteistä
voisin viimein saada kokonaiskäsityksen evankeliumista , jota etsin. Lähetyssaarnaajat selittivät, että monia selkeitä ja kallisarvoisia asioita oli kadotettu tai jätetty pois raamatusta ja että evankeliumin palautuksen kautta monet näistä totuuksista ilmoitettiin uudelleen.

Ennenkuin lähetyssaarnaajat antoivat minulle ensimmäisen opetuksen, he pyysivät lupaa saada pitää rukouksen. Olin hämmästynyt, ettei lähetyssaarnaajan rukous ollut ulkomuistista, vaan tuli hänen sydämestään. Sanat olivat kauniit, henkilökohtaiset ja erityiset. Minulle oli jotakin niin uutta, että saattaisimme itseasiassa esittää kysymyksiä Jumalalle ja saada vastaukssia. Lähetyssaarnaajat opettivat minulle tavan kuinka tulisi rukoilla. Avain siihen, että saisin hengen todistuksen palautetusta evankeliumista, he sanoivat, oli siinä, että pyytäisin sitä. Sitten minun tulisi odottaa vastausta tai olla tietoinen siitä, että Jumala vastaisi pyyntööni myöhempänä ajankohtana.

Kysymys, johon tarvitsin vastauksen, oli se, että käänsikö Joseph Smith Mormonin kirjan Jumalan voimasta ja oliko hän todella profeetta, joka oli tullut osalliseksi Kristuksen evankeliumin täyteydestä? Tiesin tuntevani yhteyttä Jumalaan, kun luin Mormonin kirjaa, mutta en ollut vielä kysynyt häneltä oliko se kirja totta. Halusin oppia enemmän ennenkuin kysyisin sitä Jumalalta.

Kun lähetyssaarnaajat opettivat minua, Saatoin nähdä yhdyssiteen ikivanhan juutalaisuskoni ja ilmoituksen kautta tulleen uskonnon välillä aikakausien saatossa.Jumala ilmoitti evankeliuminsa muinaiselle profeetalle, joka opetti sen ihmisille. Myöhemmin nämä vaipuivat luopumuksen tilaan
.ja menettivät tosi uskonsa. Sitten Jumala kutsui toisen profeetan, joka jälleen opetti tosi uskoa, mutta jota ei uskottu ja joka kenties surmattiin.Tämä kierre jatkui yhä uudelleen ja uudelleen.
Ymmärsin nyt Jumalan ilmoittaneen evankeliuminsa isä – Adamille, jota seurasi luopumus; sitten

- 7 -

Noalle, Abrahamille ja Moosekselle, luopumuksen tapahtuen jokaisen taloudenhoitokauden jälkeen; sitten Jeesukselle Kristukselle, jota seurasi yleismaailmallinen luopumus.
Evankeliumi vihdoin annettiin näinä myöhempinä aikoina profeetta Joseph Smithille. Opin myös tuntemaan muita totuuksia, jotka lisäsivät tietoani ja uskoani.

Totuus ilmoitettiin

Päätin vihdoin panna koetukselle Moronin sanat luvussa 10: 3 – 5. Halusin saada vahvistuksen totuudesta ja olin valmis saamaan vastauksen. Puhuin Jumalalle tavalla, millä en ollut koskaan tehnyt sitä aikaisemmin. Tällä kertaa kysyin oikeita kysymyksiä odottaen saavani vastauksia
niihin. Tiesin nyt kuinka minun tuli kommunikoida Hänen kanssaan henkilokohtaisen, sydämestä lähtevän rukouksen kautta, joten kysyin, ” Pitäisikö minut kastaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon? Onko Mormonin kirja totta? Onko Joseph Smith Jumalan profeetta? Ovatko ne opetukset, joita olen saanut tältä kirkolta tosia? Kysyin monia muita kysymyksiä ja sitten lopetin rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Rukoukseni jälkeen, odotin vastausta. Aikaa kului ja vihdoin, tuntien itseni lopen uupuneeksi, menin nukkumaan saamatta vastausta. Minut herätettiin kello kolmelta aamulla. Tunsin voimakkaan hengen läsnäolon ja yhteyden Jumalaan. Ymmärsin, että se mitä tunsin oli Pyhän Hengen läsnäolo. Kuulin hiljaisen äänen mielessäni sanovan, että minun tulisi heti mennä kasteelle Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, Mormonin kirja oli totta ja Joseph Smith oli Jumalan profeettta.

Kysyin enemmän kysymyksiä ja sain vastauksia. Olin niin onnellinen. Tiesin, että olin oikealla tiellä tällä kertaa ja että vastaukset rukouksiini eivät tulleet keneltäkään tässä maailmassa, vaan
Isältäni taivaasta.

Uusi alku

Neljä päivää myöhemmin, toukokuun 30 päivänä, 1996, minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon oikealla valtuudella. Muistan sanat, jotka johtuivat mieleeni, kun sain Pyhän Hengen lahjan: ” Olen kotona”. Tiesin tämän olevan totta.
Tunsin itseni niin keveäksi ja puhtaaksi nyt kun syntini olivat anteeksiannetut. Mitä siunaus parannuksenteosta ja sitä seuranneesta puhdistavasta kasteesta merkitsikään elämässäni. Jätin vanhan elämäni taakseni ja aloitin uuden elämän tuosta hetkestä lähtien. Olin vakaasti päättänyt pitää Jumalan käskyt ja palvella Herraa Jeesusta Kristusta.

Kuinka iloitsenkaan Mormonin kirjan sanoista. Luen tätä kirjaa joka päivä ja mietin sen säilymisen ihmettä ja sen sanomaa. Minua on erityisesti liikuttanut sen todistus Jeesuksen Kristuksen keskeisestä roolista myöhempinä aikoina tapahtuvasta Israelin kokoamisesta ja se henkilökohtainen merkitys, joka tällä tapahtumalla on minulle kirkon juutalaisena käännynnäisenä:
”Ja minä muistan liittoni, jonka tein kansani kanssa; olen tehnyt liiton heidän kanssaan, että
kokoaisin heidät yhteen omana aikanani, että antaisin heille jälleen heidän isiensä perintömaan, mikä on Jerusalemin maa , joka on luvattu maa heille ikuisiksi ajoiksi, sanoo Isä. Ja tulee aika, jolloin evankeliumini täyteys julistetaan heille; ja he uskovat minuun, että minä olen Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ja rukoilevat Isää minun nimessäni....
Silloin Isä kokoaa heidät jälleen yhteen antaakseen Jerusalemin heille heidän perintömaakseen.

- 8 -

Silloin he puhkeavat iloon – laulavat yhdessä, oi te Jerusalemin autiot paikat; sillä Isä on lohduttanut kansaansa, hän on lunastanut Jerusalemin.” (3 Nefi 20: 29 – 34: vertaa Jesaja 54:1)

Uskon, että Jumalan muinainen liittokansa (juudan kansa) tulee tuntemaan Hänet jonakin päivänä. Heidän mielensä avautuvat kuin kukka, joka kukkii ja jatkaa kukkimistaan. Heidän mielensä sokkelot avautuvat ja puhdas tieto virtaa niihin muistuttamaan heitä tosi Jumalasta.
He kaikki tulevat saamaan palavan pensaan kokomuksen, kuten minä sain.He kuulevat Hänen äänensä ja tuntevat Hänen läsnäolonsa Pyhän Hengen kautta ja he heräävät tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan.

Rukoilen, että kun tämä kirkkauden luvattu päivä tulee, että he vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden, jotta heistä tulee Jumalan lapsia – parannuksen tekijöitä, vapahdettuja. ja lopulta korotettuja ja että Jumalan voima tulee esiin vielä kerran Israelin ikivanhassa maassa.

Mormonin kirja oli se avain, joka aukaisi ymmärrykseni tuntemaan totuuden Jumalan täydellisestä suunnitelmasta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko on Jumalan valtakunta maan päällä, sen puhtaudessa, täydellisyydessä ja totuudessa.