mikael
03-06-2010, 04:58 PM
IHMISEN IDENTITEETTI PYHIEN KIRJOITUSTEN
MUKAAN
Pyhiin kirjoituksiin sisältyy siellä täällä viitteitä siitä, mikä
ihminen on: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy
läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin
täällä.” (Jes. 28:10) Keskeinen kuvaus ihmisen identiteetistä
sisältyy jo luomiskertomukseen: ”Herra Jumala muovasi
maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän
henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (Moos. 2:7)
Vanhassa käännöksessä sanotaan, että ihmisestä tuli elävä
sielu.
Ennen maan päälle syntymistä ihminen oli luotu Raamatun
mukaan Hänen kuvakseen: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi
heidät.” (1. Moos. 27)
Kaikki muukin luotiin Raamatun mukaan ensin hengellisesti
ja vasta sitten toteutettiin fyysinen olemassaolo. 1. Mooseksen
kirjan 1. luku koskee hengellistä luomista ja 2. luku fyysistä
luomista.
Kun ihminen muovattiin maan tomusta, voi hyvin ymmärtää
tämän tarkoittavan sitä, että ihmisen ruumis muokattiin maan
eläimiä hyödyntäen eli siten kuin darvinismissakin kuvataan.
Jotkut tulkitsevat, että 1. ja 2. luku olisivat kaksi eri luomiskertomusta
samasta tapahtumasta, mutta miksi ne on silti liitetty
toisiaan seuraaviksi? Ne esitetään Raamatussa eri asioita
koskevina. Vasta sitten, kun maasta ”kumpusi vettä” alkoi
maa viheriöidä.
Ihmisen alkuperä on siis Raamatun mukaan Jumalan kuvan
mukainen. Meillä on aikaisempi olemassaolo taivaassa Jumalallisten
vanhempiemme henkilapsina. Hebr. 12:9 sanoo tästä:
”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet
vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen
Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.” Jer. 1:4-5
toteaa: ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut
äidin kohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin
sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin
sinut kansojen profeetaksi.” Tämä kohta osoittaa, että
Jeremia oli ennen maanpäällistä syntymäänsä taivaassa henkiolentona,
jollaisena hänet jo kutsuttiin profeetan tehtävään.
Saarnaaja 12:7 sanoo: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
Raamatun mukaan ihmisen identiteetti eli samuus ei synny
pelkästään mentaalisista ilmiöistä. Emme voi muistaa aikaisempaa
olemassaoloamme taivaassa, mutta kuitenkin olemme
pohjimmaltamme juuri sitä.
MUKAAN
Pyhiin kirjoituksiin sisältyy siellä täällä viitteitä siitä, mikä
ihminen on: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy
läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin
täällä.” (Jes. 28:10) Keskeinen kuvaus ihmisen identiteetistä
sisältyy jo luomiskertomukseen: ”Herra Jumala muovasi
maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän
henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (Moos. 2:7)
Vanhassa käännöksessä sanotaan, että ihmisestä tuli elävä
sielu.
Ennen maan päälle syntymistä ihminen oli luotu Raamatun
mukaan Hänen kuvakseen: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi
heidät.” (1. Moos. 27)
Kaikki muukin luotiin Raamatun mukaan ensin hengellisesti
ja vasta sitten toteutettiin fyysinen olemassaolo. 1. Mooseksen
kirjan 1. luku koskee hengellistä luomista ja 2. luku fyysistä
luomista.
Kun ihminen muovattiin maan tomusta, voi hyvin ymmärtää
tämän tarkoittavan sitä, että ihmisen ruumis muokattiin maan
eläimiä hyödyntäen eli siten kuin darvinismissakin kuvataan.
Jotkut tulkitsevat, että 1. ja 2. luku olisivat kaksi eri luomiskertomusta
samasta tapahtumasta, mutta miksi ne on silti liitetty
toisiaan seuraaviksi? Ne esitetään Raamatussa eri asioita
koskevina. Vasta sitten, kun maasta ”kumpusi vettä” alkoi
maa viheriöidä.
Ihmisen alkuperä on siis Raamatun mukaan Jumalan kuvan
mukainen. Meillä on aikaisempi olemassaolo taivaassa Jumalallisten
vanhempiemme henkilapsina. Hebr. 12:9 sanoo tästä:
”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet
vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen
Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.” Jer. 1:4-5
toteaa: ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut
äidin kohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin
sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin
sinut kansojen profeetaksi.” Tämä kohta osoittaa, että
Jeremia oli ennen maanpäällistä syntymäänsä taivaassa henkiolentona,
jollaisena hänet jo kutsuttiin profeetan tehtävään.
Saarnaaja 12:7 sanoo: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
Raamatun mukaan ihmisen identiteetti eli samuus ei synny
pelkästään mentaalisista ilmiöistä. Emme voi muistaa aikaisempaa
olemassaoloamme taivaassa, mutta kuitenkin olemme
pohjimmaltamme juuri sitä.