Eroja muihin kirkkoihin

[mikael]

Tämän kysymyksen kuuli usein mm. Temppelin avointen ovien päivien kävijöiltä. Kaipa on ensin hyvä sanoa, mitä on yhteistä:

Uskomme taivaallinen Isään, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen. Uskomme, että Jeesus Kristus on Lunastajamme ja ainoa, jonka sovituksen kautta voimme saada synnit anteeksi. Usko perustavimpaan asiaan on siis sama.

Eroja:
Emme usko, että usko riittää ilman parannusta, kasteen liittoa ja Pyhän Hengen vastaanottamista kätten päällepanon kautta. Kasteen liitto tulee tehdä vähintään 8 vuoden iässä eli silloin kun ihminen alkaa tulla vastuulliseksi. Ihmisen tulee olla sen jälkeen kuuliainen Jumalan käskyille parhaan kykynsä mukaan. Usko ja parannus ovat jatkuvia periaatteita, joita tulee vaalia ja noudattaa. Parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta. "Usko ilman tekoja on kuollut." Meidät tuomitaan tekojemme mukaan.

Uskomme jatkuvaan ilmoitukseen. Raamatun lisäksi olemme saaneet sen rinnakkaiskirjan. Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta. Se on Joosefin suvun historia samaan tapaan kuin Raamattu on Juudan suvun historia. Kristus ilmestyi "muille lampailleen" Amerikan mantereella lupauksensa mukaan. Hän perusti kirkkonsa myös siellä. Saimme Mormonin kirjan muinaisen profeetta Moronin kautta, joka ilmestyi ja opetti Joseph Smithiä useita kertoja.

Kirkkomme perustettiin ensimmäisen profeettamme Joseph Smithin kautta. Hän rukoili tietoa siitä, mikä kirkko on oikea. Isä ja Poika ilmestyivät. Isä osoitti Poikaa sanoen: "Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä."

Emme usko kaikin osin niin, kuin ns. ekumeeniset uskontunnustukset sanovat. Uskomme juuri niin kuin on Raamatussa: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat paitsi kolme eri persoonaa myös kolme itsenäistä olentoa.

Kirkollemme on palautettu samat valtuudet, jotka olivat Kristuksen alkukirkossa. Kirkko on järjestetty samoin kuin alkukirkko. Johdossa on profeetta ja kaksitoista apostolia. Kirkossa on aivan samat pappeuden virat kuin alkukirkossa.

Palautetulla kirkolla on temppeleitä, joiden merkitys on toinen kuin varsinaisten kokoontumispaikkojen merkitys. Temppeleissä tehdään evankeliumin täyteyteen kuuluvia liittoja sekä elävien että kuolleiden hyväksi. Uskomme perhesuhteiden kuten avioliiton voivan jatkua myös iankaikkisuudessa. Pietarille annettu valtuus sitoa ja päästää tarkoitti perhesuhteiden sinetöimisvaltuutta sen lisäksi, että se oli valtuus johtaa kirkkoa.

Edellä ei ole suinkaan kaikkea, mikä tulisi sanoa. Voitte esittää lisäkysymyksiä. Kaikki kirkossamme on sopusoinnussa Raamatussa olevan kanssa, mutta Raamattu ei ole kaikin osin niin selvä, ettei olisi mahdollisuutta eri tulkintoihin. Siksi on syntynyt tuhansia eri kirkkoja ja suuntia.

[lulu]

Mitä tässä sana "valtuus" tarkoittaa? Mikä valtuudeksi kutsuttu asia on menetetty, mikä sitten palautetaan ennalleen?

[mikael]

Pyhien kirjoitusten oppaata:
Pappeus
Jumalan miehelle antama valtuus ja voima toimia kaikessa ihmisen pelastukseksi (OL 50:26–27). Kirkon miespuoliset jäsenet, joilla on pappeus, on järjestetty koorumeiksi, ja heillä on valtuus suorittaa kirkossa toimituksia ja toimia tietyissä hallintotehtävissä.

Heidät voidellaan ikuiseen pappeuteen, 2. Moos. 40:15 (4. Moos. 25:13). Minä valitsin teidät, Joh. 15:16. Rakentukaa hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, 1. Piet. 2:5. Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, 1. Piet. 2:9 (2. Moos. 19:6). Miehiä kutsutaan ylipapeiksi heidän suuren uskonsa ja hyvien tekojensa tähden, Alma 13:1–12. Minä annan sinulle vallan kastaa, 3. Nefi 11:21. Teillä on valta antaa Pyhä Henki, Moroni 2:2. Minä ilmoitan teille pappeuden profeetta Elian käden kautta, OL 2:1 (JS-H 38). Herra antoi pappeuden pysyvästi myös Aaronille ja hänen jälkeläisilleen, OL 84:18. Tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia, OL 84:19. Hän otti Mooseksen pois heidän keskuudestaan sekä pyhän pappeuden, OL 84:25. Pappeuden valan ja liiton kuvaus, OL 84:33–42. Pappeus on jatkunut isienne sukuperän kautta, OL 86:8. Kirkossa on kaksi pappeutta, OL 107:1. Ensimmäinen pappeus on pyhä pappeus Jumalan Pojan järjestyksen mukaan, OL 107:2–4. Pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin, OL 121:36. Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, OL 121:41. Jokainen kirkon uskollinen, kelvollinen miespuolinen jäsen voi saada pappeuden, OL VJ 2. Me uskomme, että suorittaakseen evankeliumin toimituksia miehen täytyy olla Jumalan kutsuma, UK 5.

Kristus valitsi ja asetti apostolinsa kirkkonsa virkaan ja valtuutti heidät toimimaan nimissään. Tällaista valtuutta voi verrata liikeyrityksissä prokuuraan. Aluksi Kristus itse johti kirkkoaan, mutta sitten hän antoi johdon Pietarille, joka johti kirkkoa muiden apostolien kanssa.

[lulu]

lainaus mikaelin viestin, tuon edellisen, lopusta:

Kristus valitsi ja asetti apostolinsa kirkkonsa virkaan ja valtuutti heidät toimimaan nimissään. Tällaista valtuutta voi verrata liikeyrityksissä prokuuraan. Aluksi Kristus itse johti kirkkoaan, mutta sitten hän antoi johdon Pietarille, joka johti kirkkoa muiden apostolien kanssa.

Tuo on alkuseurakunnan lähtökohta, alkupiste, vaikkapa sieltä apostolien tekojen toisesta luvusta asiaa tarkastelemaan aloittaessa.

Mikä siinä sitten meni pieleen, jotta tämä asetelma tarvitsi palautuksen tai paluun tuohon tilanteeseen?

Tiedän, että katolisilla on luettelo paaveiksi kutsumistaan ihmisistä aina sieltä UT:n Pietarista lähtien Ratzingeriin saakka.
Tiedän myös, että heillä meni moni asia uudelleen harkintaan, 100 jKr ottivat vauvakasteen käyttöön, sitten oli inkvisio ja anekaupat ja kaikki. Joskin sielläkin on uudistusta näistä tapahtunut.

Sitten tuli Luther ja henkensä uhalla yritti palauttaa uusitestamentillisempaa käytäntöä. Onnistuikin joissain asioissa aika hyvin eli esim. "vanhurskas on elävä uskosta", papit saivat mennä naimisiin yms. Kuitenkaan vauvan kasteeseen Luther ei uskaltanut koskea, ilmeisesti Tonava oli liian lähellä. Kaikki kunnia kuitenkin hänelle työstään.

Sitten ollut ollut vaikkapa Azusa-kadun herätys ja sen pohjalta syntyi helluntailiike. Sekin tosin alkaa olla tänä päivänä aika kaavoihin kangistunut (ei millään pahalla, sorry).

Niinpä ovat syntyneet pienet, uudet, karismaattiset seurakunnat. Näiden minä katsoisin olevan sitä paluuta sinne uusitestamentilliseen käytäntöön eli "ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka uskovat." Mark. 16:17-18. Tosin tiedän, että juuri tuota tekstiä ei ihan niissä alkuperäisissä kirjoituksissa ole, mutta sama asia löytyy muista yhteyksistä useamman kerran uudesta testamentista.

Kun tuota katselee, niin paluu sinne alkuseurakunnan toimintatapoihin näyttää tapahtuvan pikkuhiljaa - milloinkahan tulee heitä, jotka myyvät kaiken omaisuutensa ja pitävät kaikkea sen jälkeen yhteisenä?:)

[mikael]

Melko pian Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen alkoi vaino kristittyjä (pyhiä) vastaan Apostoleita surmattiin niin, että vain Johanneksen tappamisesta ei tiedetä. Olosuhteiden vuoksi tai muista syistä tapettujen apostolien tilalle ei valittu uusia. Suuri luopumus oli se, että hyväksyttiin keisari kirkon johtoon. Konstantinus Suuri kutsui kokoon kirkolliskokouksia vainojen loputtua. Ainoatakaan apostolia ei tuossa kokouksessa enää ollut.

Jäljellä oleva kirkkoon tuli Rooman piispa kirkon johtajaksi. Rooma oli pääkaupunki. Pietari oli ehkä ollut siellä apostolisen tehtävänsä ohessa piispana. Tällä perusteltiin Rooman piispan paaviutta. Apostolien tehtävänä olisi ollut piispojen (seurakunnan johtajin) valitseminen, mutta nyt valinnan teki keisari. Kirkosta tuli Rooman valtakunnan osasto. Kirkon virkoja myytiin rahasta (simonia).

[Maya]

Lululta: Mikä siinä sitten meni pieleen, jotta tämä asetelma tarvitsi palautuksen tai paluun tuohon tilanteeseen?
Henkilökohtaisesti minua hieman häiritsee se että usea luulee että voidaan osoittaa sormella sitä mikä meni pieleen. Minun käsitykseni asiasta on että Jeesuksen Krsituksen Kirkon ei ollut tarkoituskaan jatkua puhtaana. Tai oisihan se voinut tietenkin niin thedä, mutta oli monia asioita jotka estivät tuon.
Eräs tärkiemmistä oli tiedon kulun hitaus. Tietenkin Jumala olis voinut antaa ilmoituksiaan ympäri maapalloa, niin paljon, että kaikki olisivat aina pysyneet ajan tasalla, mutta se EI ollut tarkoitus. Jeesuksen Krsituksen tarkoitus oli vapahtaa meidät ja johtaa kirkkoaan manpäällä, sen pienen hetken, jonka hän oli sen johtajana. Hän valistsi johtajan, joka johtaisi kirkkoa hänen jälkeensä, Pietarin. Hän selitti mikä oli paras tapa organisatioida kirkko, oli sen koko millainen tahansa. Mutta käsitykseni on, että Alkukirkon ei ollut tarkoituskaan jatkua, vaan luopumuksen tiedettiin tulevan.
Toiseksi Ensimmäinen Paavi todella oli Pietarin asettama, mutta vain Rooman seurakunnan piispaksi (Seurakunnan johtajaksi). Roomalaiset itse olivat sitä mieltä, että he olivat maailman napa ja se sai heidät uskomaan että Rooman alkukirkollinen johtaja olisi etuoikeutettu yleismaailmallisen kirkon johtajuuteen.
Keisarikin pani lusikkansa soppaan, koska halusi rauhaa valtakuntaansa. Hän pelkäsi että hänen valtava valtakuntansa hajoaisi jos liian monia eri ryhmiä alkaa tapella keskenään. Krsitityt kuuluivat näihin kinasteleviin pienryhmiin. Keisari Konstantinus näki hyvän mahdollisuuden suuremman rauhan saavuttamiseen valtakunnassan, saamalla kristityt hiljenemään.
Ne ryhmittymät, jotka eivät totelleet Konstantinuksen kokouskäskyä julistettiin valtakunnan vihollisiksi ja ne jotka tulivat mukaan kokoukseen ja allekirjoittivat rauhansopimuksen = kirkollikokouksen päätöksen, saivat runsaan palkan keisarin jakaessa johtajapaikkoja kirkossa sekä Raamatun kokoamisessa, johon täten valittiin johtavien henkilöiden suosikkeja jättäen pois "epävarmoja" kirjoituksia ja tuhoten ne lopuksi täydellisesti polttamalla. Joitakin tällaisia harvinaisia kopioita noista poltetuista papereista on nykyään löytynyt.
Minusta ei luopumus ole mikään sormea heristävä hyi hyi, vaan asia mikä tapahtui, muta minkä tapahtuminen oli jo Jumalan tiedossa maailman alusta. Se avaa myös ihmisille suuremman oven ja mahdollisuuden toteuttaa omaa tahtoaan valitessaan sen mihin uskoo.

Lutherista ja muista hyvistä ihmisistä : Uskon että heitä todella johti/johtaa Jumalan valo joka valaisee ajatukset ja sielun ja avaa ymmärryksen. Miksi sitten ei Luther tai joku muu jo voinut saada palautusta aikaan, vaikka niin selvästi näki että oli tarpeen ja vaikka todella hyvin puhdistikin kirkkoa? Yksinkertaisesti siksi, koska aika ei vielä ollut tullut palautukselle. Jumalalla on oma aikataulunsa jonka mukaan kaikkitapahtuu. Tarvitaan nöyryyttä ymmärtämään Jumalan aikataulua.