mikael
01-11-2010, 02:31 PM
Maan ja ihmiskunnan historiaan on ilmoitettu kuuluvan tuhannen vuoden aika, jolloin kaikki pannaan kohdalleen. Kuolleille julistetaan evankeliumi ja heidän puolestaan on suoritettava evankeliumin toimitukset – ainakin
niiden puolesta, jotka hyväksyvät Kristuksen Lunastajakseen. Nykyoloissa emme löydä kaikkia kuolleitamme. Tarvitaan tuhannen vuoden aika, jolloin kaikki tarpeelliset toimitukset voidaan suorittaa - ja tähän mennessä tehdyt virheet korjata, sillä niitä on varmasti tehty. Raamatun mukaan olot maan päällä muuttuvat tuhatvuotisen valtakunnan aikana.
Jesaja 11:6-10 kertoo tuhatvuotisen valtakunnan oloista:
”Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle
vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä
ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu
käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle
niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä,
ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu
lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan
ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa
on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.
Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä
kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen
asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.” – Iisain juurivesa
on tietenkin Kristus, joka hallitsee pyhiensä kanssa.
Jesaja 65:17-20 jatkaa kuvausta:
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä
ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte
iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Kat138
so ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi
sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen
kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät
vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole
vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee
satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan,
häntä surkutellaan.”
Uusi käännös on muuttunut tässä kohden merkittävästi. Vanhassa
sanotaan jakeessa 20:
”…ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.”
Tässä viitataan siihen, että tuhatvuotisen valtakunnan aikana
luetaan synniksi se, jos henkilö ei ota vastaan evankeliumia,
vaikka se on selkeästi hänelle julistettu. Tällaiset henkilöt eivät
elä ”päiväänsä täyteen”.
Pyhät kirjoitukset kertovat, että maa tai osa siitä oli ennen syntiinlankeemusta paratiisillisessa tilassa. Adam ja Eeva olivat paratiisissa, josta heidät karkotettiin tähän tilaan, jossa nytkin elämme. Ihmiselle luotiin ruumis maan tomusta ja häneen asetettiin elämän henki, jolloin hänestä tuli kuolematon sielu sillä ehdolla, ettei hän nauttisi kielletyn puun hedelmää.
Ihminen kuitenkin nautti tuota hedelmää, paratiisillinen tila päättyi ja ihmisestä tuli kuolevainen. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana paratiisillinen tila palautetaan. Monet nousevat silloin kuolleista, mutta maan päällä asuu myös kuolevaisia ja he saavat lapsia.
Kehitysoppi ja evankeliumi eivät ole ristiriidassa keskenään, jos osataan ajatella, että tärkein kehittyminen tapahtui jo ennen maanpäällistä elämää. Tämän nykyisen elämämme muodot ovat tilaisuus henkisen olemuksemme pukemiseen kuolemattomaan ruumiilliseen asuun siinä ulottuvaisuudessa, josta
tulimme ja jonne meillä on mahdollisuus palata.
Nykyinen olomuotomme antaa kokemusta, jota ei muuten voisi
saada. On sanottu, että kaikella maanpäällisellä on vastineensa
taivaassa, siellä, mistä tulimme. Voidaan ajatella niin, että taivaassa
ensin tapahtunut kehitys antaa mallin ja suunnan, jotta kehitys toteuttaisi kaiken fyysisesti aluksi tavalla tai toisella epätäydellisenä kuolevaisuudessa ja sitten kuolemattomuudessa lopulta täydellisenä.
niiden puolesta, jotka hyväksyvät Kristuksen Lunastajakseen. Nykyoloissa emme löydä kaikkia kuolleitamme. Tarvitaan tuhannen vuoden aika, jolloin kaikki tarpeelliset toimitukset voidaan suorittaa - ja tähän mennessä tehdyt virheet korjata, sillä niitä on varmasti tehty. Raamatun mukaan olot maan päällä muuttuvat tuhatvuotisen valtakunnan aikana.
Jesaja 11:6-10 kertoo tuhatvuotisen valtakunnan oloista:
”Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle
vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä
ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu
käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle
niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä,
ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu
lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan
ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa
on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.
Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä
kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen
asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.” – Iisain juurivesa
on tietenkin Kristus, joka hallitsee pyhiensä kanssa.
Jesaja 65:17-20 jatkaa kuvausta:
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä
ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte
iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Kat138
so ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi
sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen
kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät
vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole
vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee
satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan,
häntä surkutellaan.”
Uusi käännös on muuttunut tässä kohden merkittävästi. Vanhassa
sanotaan jakeessa 20:
”…ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.”
Tässä viitataan siihen, että tuhatvuotisen valtakunnan aikana
luetaan synniksi se, jos henkilö ei ota vastaan evankeliumia,
vaikka se on selkeästi hänelle julistettu. Tällaiset henkilöt eivät
elä ”päiväänsä täyteen”.
Pyhät kirjoitukset kertovat, että maa tai osa siitä oli ennen syntiinlankeemusta paratiisillisessa tilassa. Adam ja Eeva olivat paratiisissa, josta heidät karkotettiin tähän tilaan, jossa nytkin elämme. Ihmiselle luotiin ruumis maan tomusta ja häneen asetettiin elämän henki, jolloin hänestä tuli kuolematon sielu sillä ehdolla, ettei hän nauttisi kielletyn puun hedelmää.
Ihminen kuitenkin nautti tuota hedelmää, paratiisillinen tila päättyi ja ihmisestä tuli kuolevainen. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana paratiisillinen tila palautetaan. Monet nousevat silloin kuolleista, mutta maan päällä asuu myös kuolevaisia ja he saavat lapsia.
Kehitysoppi ja evankeliumi eivät ole ristiriidassa keskenään, jos osataan ajatella, että tärkein kehittyminen tapahtui jo ennen maanpäällistä elämää. Tämän nykyisen elämämme muodot ovat tilaisuus henkisen olemuksemme pukemiseen kuolemattomaan ruumiilliseen asuun siinä ulottuvaisuudessa, josta
tulimme ja jonne meillä on mahdollisuus palata.
Nykyinen olomuotomme antaa kokemusta, jota ei muuten voisi
saada. On sanottu, että kaikella maanpäällisellä on vastineensa
taivaassa, siellä, mistä tulimme. Voidaan ajatella niin, että taivaassa
ensin tapahtunut kehitys antaa mallin ja suunnan, jotta kehitys toteuttaisi kaiken fyysisesti aluksi tavalla tai toisella epätäydellisenä kuolevaisuudessa ja sitten kuolemattomuudessa lopulta täydellisenä.