mikael
12-31-2009, 07:37 PM
Mikä merkitys sillä olisikaan, että löytäisimme ihmiskuntana
jonkun meille kaikille yhteisen identiteetin, joka olisi jotain jo
meissä olevaa ilman, että identifioisimme itseämme sosiaalisista
lähtökohdistamme käsin tai itsekkäitä tarpeitamme tyydyttäen?
Kaikille ihmisille yhteinen identiteetti olisi se, että
olemme Jumalan henkilapsia. Tällainen identiteetti perustuisi
Raamattuun, jossa meitä kehotetaan rukoilemaan taivaallista
Isäämme. Tällainen identiteetti olisi riippumaton yhteisöstä,
jossa elämme tai millaiseksi itsemme kuvittelemme. Myös kehitysopin
mukaan voisimme kunnioittaa ihmiseen sisältyvää
mahdollisuutta kehittyä entelekian periaatteen mukaisesti lopulta
täydelliseksi. Tällä ajattelutavalla ei loppujen lopuksi
ole suurta eroa siihen nähden, että jo ennen syntymäämme
olemme olleet taivaassa.
Olemme kukin yksilöitä ja erilaisia, mutta emme kuitenkaan
saa pitää itseämme (jonka perusta on Jumalan henkilapsi?) muita
parempana tai huonompana minkään ominaisuutemme kuten
rodun tai ulkonäkömme, lahjakkuutemme tai syntyperämme
vuoksi. Kristuksen kehotus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi” sisältää tällaisen velvoitteen. Erinomainen ja
haastava kehotus on: ”Suhtaudu jokaiseen ihmiseen sellaisena
kuin hän voisi olla, eikä sellaisena kuin hän nyt on!” Näin
voisimme kenties poistaa sitä surua, joka ilmenee lauseessa:
”Se joka minä olen, tervehtii surullisena sitä, joka minä voisin
olla” (Hebbel). Meidän kaikkien tulisi huomata iankaikkinen
arvomme ja todellinen identiteettimme sekä toimia sen mukaisesti
halventamatta olemustamme.
jonkun meille kaikille yhteisen identiteetin, joka olisi jotain jo
meissä olevaa ilman, että identifioisimme itseämme sosiaalisista
lähtökohdistamme käsin tai itsekkäitä tarpeitamme tyydyttäen?
Kaikille ihmisille yhteinen identiteetti olisi se, että
olemme Jumalan henkilapsia. Tällainen identiteetti perustuisi
Raamattuun, jossa meitä kehotetaan rukoilemaan taivaallista
Isäämme. Tällainen identiteetti olisi riippumaton yhteisöstä,
jossa elämme tai millaiseksi itsemme kuvittelemme. Myös kehitysopin
mukaan voisimme kunnioittaa ihmiseen sisältyvää
mahdollisuutta kehittyä entelekian periaatteen mukaisesti lopulta
täydelliseksi. Tällä ajattelutavalla ei loppujen lopuksi
ole suurta eroa siihen nähden, että jo ennen syntymäämme
olemme olleet taivaassa.
Olemme kukin yksilöitä ja erilaisia, mutta emme kuitenkaan
saa pitää itseämme (jonka perusta on Jumalan henkilapsi?) muita
parempana tai huonompana minkään ominaisuutemme kuten
rodun tai ulkonäkömme, lahjakkuutemme tai syntyperämme
vuoksi. Kristuksen kehotus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi” sisältää tällaisen velvoitteen. Erinomainen ja
haastava kehotus on: ”Suhtaudu jokaiseen ihmiseen sellaisena
kuin hän voisi olla, eikä sellaisena kuin hän nyt on!” Näin
voisimme kenties poistaa sitä surua, joka ilmenee lauseessa:
”Se joka minä olen, tervehtii surullisena sitä, joka minä voisin
olla” (Hebbel). Meidän kaikkien tulisi huomata iankaikkinen
arvomme ja todellinen identiteettimme sekä toimia sen mukaisesti
halventamatta olemustamme.