Mormonien Jumala-käsityksestä

[mikael]

Tässä on kysymys tutkijalta, joka tekee uskontotieteellistä tutkielmaa mormonien opeista ja filosofiastaTurun yliopistossa:

*Aihe:* Filosofinen kysymys mormonien Jumala-käsityksestä

Tervehdys

Minulla olisi mormonismiin liittyvä filosofinen kysymys.

Olen ymmärtänyt asian niin, että mormonismin mukaan jumalia on monia ja heistä jokainen hallitsee omaa maailmaansa. Onko tämä ymmärrettävä niin, että tässä universumissa on monia asuttuja maailmoja, joista jokaisella on oma jumalansa, vai siten, että tällä universumilla on yksi jumala ja muilla universumeilla omansa?

Jos ensin mainittu käsitys on oikea, onko sitten olemassa jokin deistinen yli-Jumala, joka on luonut tämän universumin ensimmäisine jumalineen? Jos taas jälkimmäinen käsitys on oikea, onko tämä jumalien ja universumien ketju jatkunut ikuisesti?

Voisiko asian ymmärtää niin, että on olemassa jokin jumalia korkeampi Jumaluus, /Deus otiosus/, josta emme tiedä mitään ja joka on joskus laittanut tämän universumeiden ja niitä hallitsevien jumalien ketjun alkuun?

En ole varma, esitinkö kysymykseni ymmärrettävästi, mutta tämä on jäänyt vaivaamaan mieltäni.

JR

Minä "Mikael" sain tehtäväkseni kertoa filosofiselta kannalta mormonien Jumala-käsityksestä. MAP-kirkon tiedottaja pyysi minua vastaamaan. Laitan vastaukseni tähän. Ehkä se herättää keskustelua. Ainakin tutkija voisi olla kiinnostunut, jos keskustelemme siitä täällä.
Tässä vastaukseni:

"MAP-kirkon Jumala-käsityksestä

JRlle

MAP-kirkon tiedottaja Ville-Matti Karumo pyysi minua vastaamaan filosofiseen kysymykseesi mormonien Jumala-käsityksestä. Olen kirjoittanut pari kirjaa osin MAP-kirkon näkökulmasta:

”Uskonnollisen totuuden kriteerit”, FINE-Kustannus, Oulu Yliopistopaino, Oulu 2002

”Mikä ihminen on ja mikä hänestä voi tulla”, Kirja kerrallaan, Helsinki 2004. Tästä on tulossa uusi painos hieman muutettuja jouluun 2009 mennessä: ”Mikä ihmisestä voi tulla”, FINE-Kustannus.

Erityisesti viimemainittu kirja käsittelee Jumala-käsitystä luvussa Entelekia. Luku on blogissani:

http://blogitus.net/httpblogitusnet151027/2008/05/29/entelekia/

Se tulee ensimmäisenä artikkelina näkyviin Googlen haussa entelekia -sanalla. Kirjoissa olevat ajatukset eivät ole kirkon virallista oppia, mutta en ole saanut niistä kirkon oppien tuntijoilta ainakaan kielteistä palautetta. On paljon sellaista, jota ei ole ilmoitettu ja on paljon sellaista, jota jäsenet ovat kirjoittaneet (kuten minäkin) – jopa kirkkomme profeetat, mutta mikä ei ole virallista oppia.

Kenties merkittävin Jumaluutta koskeva puhe on King Follett -saarna. Sen sisältöä ei pidetä viralliseen oppiin kuuluvana. Siitä on tässä:

http://jefflindsay.com/LDSFAQ/index.html

Kun laittaa siinä olevaan Google -hakuun ”king follett”, niin saa aiheesta paljon viitteitä. Toinen merkittävä hakukohde ovat nämä:
http://scriptures.lds.org/fi_
Tämä on kirkkomme virallinen sivusto suomeksi niille, jotka haluavat tutustua siihen, mistä on kysymys:
http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html_
Tässä ovat kirkon viralliset Suomen sivut: _http://www.mormonit.fi
Haussa "sciptures.lds.org/fi" on pyhien kirjoitusten opas. Siinä on aiheita aakkostettuna. Hakusanat Jumala, luominen ja äly liittynevät keskeisimmin kysymyksiisi. Pyhien kirjoitusten oppaassa olevia vastauksia voi pitää kirkon virallisena kantana kuten tietenkin kaikkea sitä, mitä on Mormonin kirjassa, Oppi- ja liitot -kirjassa ja Kallisarvoisessa helmessä.

Kallisarvoisessa helmessä Mooses 1:33 sanotaan:
”Luvutta olen minä maailmoja luonut; ja nekin minä loin omaa tarkoitustani varten; ja minä loin ne Pojan kautta, joka on minun Ainosyntyiseni.”

Avoimeksi jää, mitä tarkoitetaan maailmoilla. Ovatko ne maan kaltaisia planeettoja, aurinkokuntia, linnunratoja tai jopa toisia universumeja? King Follet -saarna antaa ymmärtää, että Jumalallamme on veljiä ja sisaria ja että sellainen kuin me olemme, on Jumala joskus ollut. - Tätä käsittelen entelekia -luvussa kirjassani. Minusta on vähintään niin, että tällä galaksilla on vain yksi Jumala. Mieleeni on tullut, että maailmalla voidaan tarkoittaa yhtä galaksia. - Emme tiedä varmasti. Jos tarkoitetaan luoduilla maailmoilla ”vain” aurinkokunnan kaltaisia paikkoja, niin siinäkin on laajuutta kerrakseen. Onhan galaksissamme on n. 500 miljardia aurinkomme kaltaista tähteä. Galakseja on näkyvässä universumissa ainakin 100 000 miljardia. Jos maapallomme olisi ainoa, jossa on uskonnollisia ajatuksia pohtivia yksilöitä, niin tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että Jumalalla oli ollut vain yksi Poika, jonka kautta kaikki on luotu ja joka olisi kaikkien maailmojen Lunastaja.
Paljon on avoimia kysymyksiä, mutta niillä ei ole merkitystä pelastumisemme kannalta. Meille on vain yksi Jumala, taivaallinen henkiemme Isä.

Olennainen oppimme ikuisuuden kannalta on se, mikä merkitys on älyllä. Oppi ja liitot -kirja luku 93:
29 ”Myös ihminen oli alussa Jumalan luona. Älyä eli totuuden valoa ei ole luotu eikä tehty, eikä sitä voidakaan luoda eikä tehdä.
30 Kaikki totuus on riippumatonta siinä piirissä, mihin Jumala on sen asettanut, toimimaan vapaasti, samoin kuin myös kaikki äly; muuten ei ole mitään olemassaoloa.”

Äly on tämän ilmoituksen mukaan jotain ikuista ja luomatonta. Jokaisella ihmisellä on osansa tuosta älystä ja olemme siitä vastuussa vain itsellemme. Emme tiedä onko jo äly yksilöllinen, mutta voidaan ajatella, että yksilöityneellä älyllä on potentiaali tulla täydelliseksi samaan tapaan kuin uskomme taivaallisen Isämme tulleen täydelliseksi. Minusta on oikeutettua ajatella, että Isämme haluaa lapsistaan yhtä täydellisiä kuin Hän itse. Siksi hän on ottanut meidät henkilapsikseen tavalla tai toisella. - Miksipä ei taivaallisen Äitimme myötävaikutuksella? - Meidät on luotu Raamatun mukaan (tulemaan) Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, mieheksi ja naiseksi. Voidaanko tuota älyä pitää Jumaluuden alkuna? Se olisi vastaus siihen, mistä Jumala on tullut eli se olisi Jumalaamme alkuperäisempi. Tuskin sitä voi pitää silti samalla tavalla yksilöllisenä Jumalana kuin taivaallista Isäämme. Potentiaalisesti Isämme on ollut aina – kuten mekin, jos meistä joskus tulee Jumalia omille henkilapsillemme. En pidä oikeana ja aiheellisena ajatella, että olisi ketään taivaallista Isäämme suurempaa, jolle Hän olisi alisteinen.

Emme tiedä, onko tämä jumalien ja universumien ketju jatkunut ikuisesti, mutta se on ilmoitettu, että maailmoja katoaa ja syntyy. Mielestäni on niin, että luomaton entelekia (äly?) pysyy ja toteuttaa yhä täydellisempiä maailmoja yksilöineen. Tämä on minun yksilöllinen näkemykseni. Entelekia -käsitettä en ole tavannut virallisessa opissamme, mutta en liioin näe, miksi ei siitä voisi olla kysymys. Entelekian huomioon ottaminen ratkaisee minusta evoluutiossa ja luomisessa nähdyn ristiriidan.

Kiitos mielenkiinnostasi! Vastaan mielelläni jatkokysymyksiin. Tiedottajamme Ville-Matti Karumo on tietoinen tästä vastauksestani."

[Maya]

Sano et sekkaa nää videot ... ne on ainakin yhen puolustuksessa vahvana olevan professorin tekemiä. Se tosin lukee useimmiten ei mormonien kirjoista mormonioppia tai spekulaatioita tukevia lausuntoja. Mutta on mielenkiintosii juttuja: http://www.youtube.com/user/TheBackyardProfessor#g/u
Kannattaa aloitta ihan pohjalta vikalt asivulta ja mennä listaa ylöpäin ja kuunnella/katsoa se minkä nimi tai sisällön selitys on kiinnostava.
Eipä ole paljoakaan kaikuja tullut. Luulisin sen johtuvan siitä että asia on enemmänkin edelleen spekulatiivisellä pohjalla, mitään suoranaista ilmoitusta ei ole tuota koskevaan kysymykseen annettu. Mutta mielestäni Raamatustakin löytyy aika kivasti vastauksia (viittauksia) jos etsii.
Yhden äänen olen saanut sille että tällä universumilla olisi yksi Jumala ja muilla omansa.

[Maya]

Joitakin vastauksia:
Jesus said, "In my Father’s house are many mansions: if it were not so, I would have told you. I go to prepare a place for you." A mansion can be a shelter, a planet, a galaxy--any place where we can dwell (even a body!). All that God has includes all that God does, including His planets and His bringing forth of spirits, etc. We become one with Him and share in "all that."

Mormons believe that many real and divine Gods exist. Mormons also believe that there are many other inhabited worlds. We do not know if each God is over his own planet, soloar system, galaxy, universe, etc. I personally believe it is on the universe level. I think you might find more belief on the planet level among those who grew up many decades ago when knowledge about the uiniverse wasn't as great or widespread. Nevertheless, there is no doctrine on the subject.

My own faith is that the finite Jesus Christ of Nazareth was truly the Son of God. Having overcome all things, he is now God. The finite Abraham likewise overcame his adversaries, and has become a joint-heir with Jesus. So Abraham is also God. These two men, like others on this world and on worlds without number, followed the strait and narrow path that led them to celestial exaltation, and are "gods".

So how many Gods are there? JUST ONE. But "God" is not one finite personage, God is the infinite union of these exalted finite personages.

Was there ever a beginning to this infinite union that is God? No. This infinite union is uncreated and unchanging: it has always existed and will never cease to exist.

So I do not believe D&C 121 is speaking of some uncreated God that created God. It is speaking of the head of the Council of the gods. And he, like all gods, lived on an earth and overcame all things and gained his exaltation at some point in his personal eternal progression.

The One Infinite God, however, is NOT in a state of eternal progression: it eternally has all knowledge, all power, all perfection, etc.

Tää on hyvä:
I would say to your friend that we can become one with God and share in all that He has.

I would also try to explain that while we see a progression of events from our perspective in mortality, once we enter into all that God has, all time frames become irrelevant, and there is no beginning and no end. Some have tried to make sense of this by constructing a genealogy of the gods of sorts, but this isn't how it works--except from our extremely limited perspective in this world and what has been revealed about how we got here (the plan of salvation), and from taking a very small slice or impression of Heavenly Father's experience in the eternal picture that is suggested in Lorenzo Snow's couplet (and what some prophets have said about it).

[Maya]

The term “Elohim” is a plural form of God and is used a number of times in the Old Testament. It is not the name of the Father, but is a title. It not only denotes plurality, but also is singular in nature.

For example, take the words “family” and “quorum.” Each of these is a singular noun. But they also denote a plurality in their elements. For example, how many elements does a family have in it? And how many people does a quorum have? Like my uncle is fond of saying, “How long is a piece of string.”

Hugh Nibley, years ago, quoted an ancient text where the writer made a profound observation. “Each system is a system in the midst of like systems.” An atom doesn’t exist alone, but exists in the midst of other atoms. Each solar system exists in the midst of like solar systems, and each galaxy exists in the midst of other galaxies. If this holds true up and down the line, then our universe may very well be one universe in the midst of like universes.

Like the words “family” and “quorum,” the word God is singular, but has multiple elements. How many? Well, most of Christendom says three: the Father, Son and Holy Spirit. Together they form one God. But these are not a single being. Jesus prayed to the Father concerning the apostles: “...that they may be ONE, even as WE are ONE.” In this, he’s saying: in the same sense you and I are one, Father, let my servants be one.

Secular Christianity has always assumed that there are only three in the term “God,” but we’re never told that anywhere. If there are three, then why not more? For example, if one, through the grace of God, becomes LIKE God, he inherits all that the Father has, right? We don’t have any idea whether people have their own worlds, their own galaxies or their own universes. Our minds are puny and cannot comprehend the things of God. Nibley also quoted another source that simply indicates that the faithful will be given “dominion in space” and that they will be able to create their own worlds. How many, how soon, no one knows. But there’s good reason to believe that all we create is a part of our Father’s dominion and that all that He has is part of His Father’s dominion.

But we can only go that far in speculation. The truth is, God is one, just as our own families should be one and just as the Quorum of the Twelve should be one. Thus, when Isaiah quotes God as saying that He is one and there are no others, He is being completely honest, though the Jews at the time would not have understood the context. But if we take Isaiah’s words literally, then only the Father can be God. No one else can be part of that Godhead.

It’s an extraordinarily simple concept, but we have to realize that Man is not God and visa versa. Man can become like their parents, not only on Earth, but in Heaven. At the time Joseph Smith lived, no one knew about galaxies; everyone just thought there was the Milky Way. But within a hundred years, the Universe expanded far beyond what any scientist had ever dreamed of. What they had thought were fuzzy stars turned out to be mammoth galaxies, some far larger than our own. And there are millions of them. Then, if you go to the edge of the universe, what if there are others, each expanding from a central location?

So tell your friend that yes, we believe that we, too, can become creators of worlds, just as the Father is. Mormonism is the only church I’m aware of that teaches that we’re not alone and we’re not the first. In Moses 3:5, God says, “For this is my work and my glory — to bring to pass the immortality and eternal life of man.” This is, in a single thought, the entire mission statement of God. If we become like the Father, this will be our mission statement as well, and we and the Father will be ONE in bring it to pass.

[Unski3]

Tuohon on vaikea lisätä mitään. Asia tuli melko selväksi sillä tiedolla joka meille on ilmoitettu.

Voin lausua vielä oman käsitykseni Jumaluudesta. Minä käsitän asian niin, että maailmankaikkeudessa on muitakin Jumalia, mutta heillä on aivan oma kaikkeuden alue, jossa työskentelevät omien jälkeläistensä hyväksi ja se ei liity mitenkään meihin. Onko tuo alue galaksi vai vielä laajempi alue / Jumala on arvoitus. Voisin ehkä yhtyä galaksi keskeiseen Jumaluuteen. Kallisarvoisen Helmen ilmoitus, jossa Moosekselle ja Aabrahamille kerrottiin Jumalan luomistöistä, saattaisi olla tulkittavaksi galaksikeskeiseksi. Hän puhuu naailmoista, joita on kuin meren rannan hiekkaa. Galaksissa voi olla tuon vertauskuvan verran ja kun siirrytään aina lähemmäksi kolobia niin ymmärtäisin nämä yläpuolella olevat galaksimme keskustaa kohti siirtymisen. Lisäksi heskellä galaksia on musta aukko josta voi mahdollisesti olla väylä tuonpuoleiseen kaikkeuteen.

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole pelastuksemme kannalta ensiarvoista tietoa. Ne selviävät kyllä aikanaan. Onhan se kiva joskus spekuloida ja arvailla kunhan ei ota sitä liian vakavasti.

[mikael]

Mustan aukon tuolla puolen lienee olotila, jossa ei ole aikaa ainkaan siin mielessä kuin meuillä. Se on myös katoamattomuutta, sillä kaikki mikä on katoavaista menee tuohon aukkoon. Se voisi todellakin olla sellainen ulottuvuus, jossa kaikki on katoamatonta.

Kuolemankokemukset, joissa usein on kuvattu valotunnelia, tuovat mieleen aukon läpi menemisen. Me kuvaamme tuota aukkoa mustaksi, mutta vain siksi, ettei edes valo tule sieltä meille. - Spekulaatiotahan tämä tietenkin on. Siinä jää avoimeksi mm. välimatkan merkitys. Galaksimme musta aukko on meistä hyvin kaukana, mutta hengellä ei ole tämän fyysisen maailmamme rajoituksia eikä ulottuvuuksia.

[Maya]

Minusta todella mielenkiintoisia asioita. Ikävä kyllä monelle spekulointi on liikaa. Monen mielestä jos spekulaatio menee pieleen, niin tämä henkilö on kokonaan väärässä. Usea ei myöskään kestä sitä että spekulaatiot joita hän on luullut oikeiksi ovatkin vääriä. Minusta spekulointi on mielenkiintoista ja avaa ikkunat tuntemattomaan sekä kehittymiselle.
Todella mielenkiintoisia ajatelmia.

[mikael]

Ote edellä olevasta blogistani:
"Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi (Charles R. Darwin, 1809 – 1882). Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina eliöinä ja eläiminä ja lopuksi ihmisenä. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta päätellä, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!"

Mielestäni entelegian huomioon ottaminen ratkaisee ristiriidan evoluutioteorian- ja greationismi-opin välillä. Evoluutiota ohjaa luonnossa luomattomana oleva entelekia, täydellistymisakti. Se on jo tuottanut täydellisen olennon maailmankaikkeuteemme. Tuo täydellinen, Isä, luo edellytyksiä muiden kaltaistensa täydellisten olentojen syntymiselle. Ihminen käy nyt lävitse samantapaista prosessia, jota Isä on käynyt ennen tuloaan täydelliseksi. Meille se on helpompaa, koska tie on jo valmiina: evankeliumi pelastussuunnitelmineen.