mikael
11-01-2009, 07:09 AM
Suomi24.fi palstalla on minusta erittäin hyvä tämä "nenadan" aloitus:
JOS olisin syntynyt MAP kirkon perheeseen....
Olisin saanut nauttia kaikista kivoista kirkon ohjelmista lapsille ja nuorille. Nuorisokonferanssit olisivat olleet ihania, samoin alkkari, sekä nuoret naiset. Olisin ehkä välttynyt monelta pahalta nuoruudessani ja löytänyt vaikka heti kirkon pojan.
Ei olisi tarvinnut pelätä tansseja ja muita nuorten yhteisiä tempauksia, koska niissä ei MAP kirkossa ole alkoholia eikä tupakkaa, joita en halunnut elämääni ja muutenkin pojat käyttäytyvät paremmin kirkon tansseissa, kuin muissa bailuissa. Olisin voinut kerrankin mennä bailuihin ... en koskaan nuoruudessani uskaltanut mennä mukaan, koska en tuntenut ketään, jolla olisi ollut samat arvot kuin minulla. Juominen ja oksentelu kuulosti yököttävältä hauskanpidolta, samoin myöhemmin kuvan tullut naiminen ja pareilla parinvaihto. Koska mikään noista ei kiinnostanut en tehnyt paljoakaan mitään kivaa nuorena. MAP kirkko oli minulle tuntematon. Olin uskollinen ja suht aktiivi luterilainen ja olin kerran kirkon nuorisokonferenssissa jossa tytöt ja pojat jopa nukkuivat samoissa huoneissa. Kiitos EI. Yötä myöten hilluttiin ja juotiin ja rellestettiin ja päivällä oltiin niin pyhää.
En olisi muuttanut poikakaverini luo ennen naimisiin menoa vaan hääyöstä olisi tullut ainutlaatuinen kokemus, nyt hääyö oli ihan pilalla, vaikka päätimmekin laillistaa suhteemme emme voineet tehdä tekemäämme tekemättömäksi. Sitä paitsi kaikkihan niin tekivät! Yksi unelmani oli pilalla.
Uskon että jos minun vanhempani olisivat olleet MAP kirkossa he olisivat pystyneet opettamaan minulle asioita paremmin ja myös innostamaan minua pitämään pääni. Vanhempani olivat hyviä luterilaisia... mutta hyvät luterilaiset levittelevät käsiään nuorten edesottamusten edessä. Eihän luterilaisilla ole mitään syytä opastaa ja kehottaa lastaan, koska kaikki annetaan kuitenkin anteeksi.
Olisin voinut mennä lähetystyöhön ... unelma jo viisivuotiaasta asti, eikä ainakaan vielä täyttynyt.
Ehkä minusta olisi tullut jotakin... jos olisin syntynyt MAP kirkon perheeseen.....
Olisi kiinnostavaa lukea, miten muut ovat kokeneet elämänkatsomuksensa muotoutuneen. Oma vastaukseni tuolla palstalla on tämä:
Jos olisin saanut syntyä mormoniperheeseen tai jos olisin saanut tietää MAP-kirkosta aikaisemmin, niin olisin välttynyt monilta huonoilta valinnoilta. Arvelen, että noin 12 vuoden iässä viimeistään olisi ollut hyvä saada tietää palautetusta kirkosta. Tuossa iässä muistan alkaneeni enemmän pohtia elämän arvoja, mutta jo sitä ennen oli elämän tarkoitus askarruttanut mieltäni.
Ilman uskonnollista selkeyttä ajatukseni harhailivat milloin missäkin aatesuunnassa. Olin vailla selkeää perustaa. Psykologia vei kaiken selittämiseen tarpeiden pohjalta ja ajattelemaan ihmistä eläinkunnan erikoisuutena ilman uskonnollista alkuperää. Filosofiasta löytyi kaikenlaista ajattelua eikä mistään saanut otetta. Uskonto, jota oli tarjolla ei tuntunut selkeältä. Teosofiset ajatukset olivat hämmentäviä. Kaikenlaista oli tarjolla. Silti uskoin koko ajan jollain tavalla Kristukseen. Kristillinen etiikka oli aika tavalla ohjenuoranani. - Näinhän onkin, että lähimmäisen rakkaus on kaikkien uskontojen keskeinen arvo, mutta sen johdonmukainen toteuttaminen ei onnistunut.
Tupakointi ja jossain määrin alkoholi tulivat varhain elämääni. Seksuaaliset tarpeet aiheuttivat monia moraalisia ongelmia. Olin monin tavoin yleisten tapojen vietävissä ilman selvää ohjenuoraa elämässäni. MAP-kirkosta olisi sen saanut sellaisena, että olisin voinut tuntea sen totuuteen rakentuvaksi kuten nyt tunnen ja jopa tiedän.
JOS olisin syntynyt MAP kirkon perheeseen....
Olisin saanut nauttia kaikista kivoista kirkon ohjelmista lapsille ja nuorille. Nuorisokonferanssit olisivat olleet ihania, samoin alkkari, sekä nuoret naiset. Olisin ehkä välttynyt monelta pahalta nuoruudessani ja löytänyt vaikka heti kirkon pojan.
Ei olisi tarvinnut pelätä tansseja ja muita nuorten yhteisiä tempauksia, koska niissä ei MAP kirkossa ole alkoholia eikä tupakkaa, joita en halunnut elämääni ja muutenkin pojat käyttäytyvät paremmin kirkon tansseissa, kuin muissa bailuissa. Olisin voinut kerrankin mennä bailuihin ... en koskaan nuoruudessani uskaltanut mennä mukaan, koska en tuntenut ketään, jolla olisi ollut samat arvot kuin minulla. Juominen ja oksentelu kuulosti yököttävältä hauskanpidolta, samoin myöhemmin kuvan tullut naiminen ja pareilla parinvaihto. Koska mikään noista ei kiinnostanut en tehnyt paljoakaan mitään kivaa nuorena. MAP kirkko oli minulle tuntematon. Olin uskollinen ja suht aktiivi luterilainen ja olin kerran kirkon nuorisokonferenssissa jossa tytöt ja pojat jopa nukkuivat samoissa huoneissa. Kiitos EI. Yötä myöten hilluttiin ja juotiin ja rellestettiin ja päivällä oltiin niin pyhää.
En olisi muuttanut poikakaverini luo ennen naimisiin menoa vaan hääyöstä olisi tullut ainutlaatuinen kokemus, nyt hääyö oli ihan pilalla, vaikka päätimmekin laillistaa suhteemme emme voineet tehdä tekemäämme tekemättömäksi. Sitä paitsi kaikkihan niin tekivät! Yksi unelmani oli pilalla.
Uskon että jos minun vanhempani olisivat olleet MAP kirkossa he olisivat pystyneet opettamaan minulle asioita paremmin ja myös innostamaan minua pitämään pääni. Vanhempani olivat hyviä luterilaisia... mutta hyvät luterilaiset levittelevät käsiään nuorten edesottamusten edessä. Eihän luterilaisilla ole mitään syytä opastaa ja kehottaa lastaan, koska kaikki annetaan kuitenkin anteeksi.
Olisin voinut mennä lähetystyöhön ... unelma jo viisivuotiaasta asti, eikä ainakaan vielä täyttynyt.
Ehkä minusta olisi tullut jotakin... jos olisin syntynyt MAP kirkon perheeseen.....
Olisi kiinnostavaa lukea, miten muut ovat kokeneet elämänkatsomuksensa muotoutuneen. Oma vastaukseni tuolla palstalla on tämä:
Jos olisin saanut syntyä mormoniperheeseen tai jos olisin saanut tietää MAP-kirkosta aikaisemmin, niin olisin välttynyt monilta huonoilta valinnoilta. Arvelen, että noin 12 vuoden iässä viimeistään olisi ollut hyvä saada tietää palautetusta kirkosta. Tuossa iässä muistan alkaneeni enemmän pohtia elämän arvoja, mutta jo sitä ennen oli elämän tarkoitus askarruttanut mieltäni.
Ilman uskonnollista selkeyttä ajatukseni harhailivat milloin missäkin aatesuunnassa. Olin vailla selkeää perustaa. Psykologia vei kaiken selittämiseen tarpeiden pohjalta ja ajattelemaan ihmistä eläinkunnan erikoisuutena ilman uskonnollista alkuperää. Filosofiasta löytyi kaikenlaista ajattelua eikä mistään saanut otetta. Uskonto, jota oli tarjolla ei tuntunut selkeältä. Teosofiset ajatukset olivat hämmentäviä. Kaikenlaista oli tarjolla. Silti uskoin koko ajan jollain tavalla Kristukseen. Kristillinen etiikka oli aika tavalla ohjenuoranani. - Näinhän onkin, että lähimmäisen rakkaus on kaikkien uskontojen keskeinen arvo, mutta sen johdonmukainen toteuttaminen ei onnistunut.
Tupakointi ja jossain määrin alkoholi tulivat varhain elämääni. Seksuaaliset tarpeet aiheuttivat monia moraalisia ongelmia. Olin monin tavoin yleisten tapojen vietävissä ilman selvää ohjenuoraa elämässäni. MAP-kirkosta olisi sen saanut sellaisena, että olisin voinut tuntea sen totuuteen rakentuvaksi kuten nyt tunnen ja jopa tiedän.