Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen

[mikael]

Olen lähettänyt tämän aloituksen myös suomi24 -palstalle. Puhe oli seurakunnassamme eilen pappeuskokouksen ja Apuyhdistyksen opiskelukohteena. Tuleeko mieleenne jotain tästä puheesta? Voitte lukea tarkemmin puheesta Liahonasta 5/2009, s. 38. Aloitukseni oli tämä:

Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen

Nämä ajatukset uskosta olen koonnut vanhin Kevin W. Pearsonin puheesta MAP-kirkon 179. yleiskonferenssin lauantain iltapäiväkokouksesta 4.4.2009. Puheessa on kohtia, jotka selvensivät ainakin minulle joitakin tärkeitä seikkoja uskon luonteesta, sen saamisesta ja kasvamisesta:

Usko on toiminnan ja voiman periaate. Se vaatii tekemään eikä vain uskomaan eli pitämään jotain totena. Usko on hengellinen lahja Jumalalta. Se saadaan Pyhän Hengen välityksellä. Se edellyttää oikeaa ymmärrystä ja tietoa Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen jumalallisista ominaisuuksistaan ja täydellisestä luonteestaan, Hänen opetuksistaan, sovituksestaan, ylösnousemuksesta ja pappeuden voimastaan. Kuuliaisuus näille periaatteille saa aikaan täydellisen luottamuksen Hänen.

"Usko syntyy niiden todistusten kuulemisesta, joilla on uskoa" (Bible Dictionry, 'Fait, s. 669)
Room. 10
14 Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? [Ap. t. 8:31]
15 Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" [Jes. 52:7; Nah. 2:1]
16 Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" [Jes. 53:1; Joh. 12:38]
17 Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

"Usko on Jumalan lahja, joka suodaan palkinnoksi henkilökohtaisesta vanhurskaudesta." (Bruce McConkie) Sitä annetaan, kun on kuuliainen Jumalan laeille. Jos haluamme enemmän uskoa, meidän on oltava kuuliaisempia.

Halu on uskon hiukkanen, joka kehittyy meissä, kun saamme kokea jumalallista totuutta.

Usko ja pelko eivät voi vallita samanaikaisesti. Yksinkertainen totuus on, että meidän kaikkien tulee jatkuvasti vahvistaa uskoa ja voittaa tuhoisan epäuskon lähteitä. Kyettävissä oleva nettouskomme on se, mitä jää käyttöömme, kun vähennämme siitä epäuskomme.

Uskon kuusi tuhoavaa vaikutusta ovat: epäilys, lannistuminen, hämmennys, uutteruuden puute, tottelemattomuus ja epäusko. Ne kaikki heikentävät uskoamme ja tuhoavat sen. Voimme päättää karttaa niitä ja voittaa ne.

"Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi." (Moroni 7:33)

[Unski3]

Tuo on kaikki täyttä asiaa. Täytyy olla hyvin Pyhän Hengen innoittama, että kykenee ilmaisemaan noin paljon Uskosta ytimekkäästi ja lyhyesti niin, että se on helppo ymmärtää. Usko on kaiken perusta ja sen kautta voimme saada tietoa Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan ihmislasten hyväksi. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää tietää, että olen Taivaallisen Isän henkilapsi ja olen elänyt Hänen luonaan ennen tuloani tänne maanpäälle. Myös se, että Hän rakastaa minua, samoin kuin kaikkia lapsiaan. Hän rakastaa myös syntisiä, mutta ei syntiä ja siksi kutsuu kaikkia parannukseen ja antoi poikansa sovittajaksi, että voimme vapautua synnin taakasta kun teemme parannuksen ja otamme Hänet liitoin vastaan.

Kun uskomme kasvaa riittävästi, niin voimme tosiaan iloita evankeliumista ja haluamme tehdä parhaamme voidaksemme palata takaisin Taivaalliseen kotiimme lähelle Isäämme ja Äitiämme. Myös perheemme ja sukumme yhteys voi säilyä iankaikkisesti. Se on jotain ylimaallista, jota on vaikea ymmärtää tässä rajallisessa tilassa, jossa nyt olemme. Meille on suotu aika jolloin voimme tehdä parannusta ja kehittää itseämme kohti täydellisyyttä. Meidän on tehtävä monia valintoja hyvän ja pahan välillä. Elämä uskossa on todella haastavaa ja varmasti meillä jokaisella tulee olemaan monenlaisia vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, joiden kautta uskomme tullaan koettelemaan ja vastustaja tekee myös parhaansa, eksyttääkseen meitä ja kylvääkseen epäilyksen siemeniä sisimpäämme. Juuri silloin meidän tulisi rukoilla ja etsiä yhteyttä Taivaalliseen Isäämme ja Vapahtajaamme.