Ihminen, mikä olet...

[Maya]

Olen viimeaikoina mietiskellyt jälleen ihmisen arvoa. Monet uskovaiset tekevät itsensä täysin arvottomiksi ihmisinä. He uskovat, että he eivät kykene mihinkään hyvään, että vain Jumala on hyvä, ja vaikutta ihmisen kautta. Ihminen ei itsestään pysty mihinkään. Ihminen on maan matonen joka ei saa nostaa päätään Jumalan läheisyydessä. Ihminen on arvoton nolla. Sopii hyvin suomalaiseen mentaliteettiin.

Pistää minut ihmettelemään, kuten ennenkin ..... miksi Jumala loisi jotakin niin typerää ja ala-arvoista kuin ihminen, jos todella emme ole minkään arvoisia? Siksikö jotta hän voisi armahtaa? Näyttää hyvyyttään? Vai siksikö, että hän voisi näyttää meille voimaansa? Vai keneelle hän näyttää?

Ei sen puoleen Jumalaan verrattuna emme todellakaan ole mitään, mutta uskon, että meillä on mahdollisuus kehittyä ja oppia ja nousta maasta. Uskon myös, että ei Jumala halukkaan että matelemme hänen edessään. Se että seisomme suorana ja yritämme itse tehdä edes jotakin on mielestäni Jumalsta hyväksyttävämpää, kuin maan tomussa mateleminen ja sen jankuttaminen että ei ole minkään arvoinen.

Pää pystyyn, olemme kunikaallista alkuperää sillä olemmehan Raamatun mukaan Jumalan lapsia! Vai haluaisiko Jumala, että väheksymme syntyperäämme ja Hänen luomistyötään. En usko! Minun käsitykseni on, että Hän odottaa meiltä että teemme parhaamme kaikessa. Hänelle riittää se, mikä on meidän parhaamme, ei Hän vaadi meiltä enempää, mutta sen Hän meiltä vaatii!

[mikael]

Raamatussa ovat nuo kaksi käsitettä. Vanha ihmisemme on se, mitä olimme ennen parannusta ja evankeliumin vastaanottamista. Uusi ihminen meistä tuli kasteen liitossa. Upotus on vertaus vanhan hautaamisesta ja vedestä nouseminen uuden ihmisen syntymisestä.

Tämä ei ole kaikki mitä ihminen on, sillä jo ennen uudestisyntymistä meissä on se olemus, joka on Jumalan henkilapsi. Olen sitä mieltä, että se on varsinainen minuutemme. Uudestisyntyminen kasteen kautta on mielestäni palaamista siihen, mitä olemme alun perin eli Jumalan lapseuteen. Alamme elää niiden arvojen mukaan, jotka meillä oli jo ennen syntymäämme. Ne on ilmoitettu meille pyhissä kirjoituksissa Jumalan käskyinä.

[Unski3]

Mielestäni tuo Mayan aloitus on todella kiinnostava ja tärkeä asia ymmärtää oikein. On totta että pelkkä armo ilman mitään omaa tekoa on sangen outo ja mielestäni tarpeeton. Kun ajattelemme pelastus suunnitelmaa, niin jo ennen tätä maanpäälistä elämää. kun olimme taivaassa, niin meille tuli valintatilanne kahdesta vaihtoehdosta. Oli Kristuksen esittämä Isän tahtoon perustuva, jossa Hän suostui sovittamaan kaikkien niiden synnit, jotka tekisivät parannuksen ja ottaisivat evankeliumin vastaan liitoin. Toinen oli tuo Lusiferin suunnitelma, jossa ihmisten ei olisi tarvinnut tehdä mitään, vaan pelastus olisi hänen sovittamanaan ollut automaattinen kaikille ja ihmiset olisivat jääneet vaille mahdollisuutta kehittyä täydelliseksi, niinkuin Isän ja Kristuksen suunnitelma edellytti.
Olisikohan Lusifer tuonut tuon opin myös moniin kirkkoihin? Samoin on oppi, ettei Jumalalla ole ylösnoussutta ruumista, emmekään mekään voisi saada sellaista, joka olisi kosketeltavassa muodossa, vaan ainoastaan jonkinlainen henki. Eli niinkuin Lusiferilla itsellään on.