mikael
05-13-2009, 02:19 PM
Meille ei ole ilmoitettu yksityiskohtaisesti, millaiset olot vallitsevat henkimaailmassa, mutta luultavasti tulemme hämmästymään olojen samankaltaisuutta nykytilaan verrattuna. Suurin ero on siinä, ettei siellä ole fyysistä kuolemaa. Myös se tiedetään pyhien kirjoitusten perusteella, että mielentilamme vaikuttaa siihen asemaan, johon kuollessamme joudumme tai pääsemme. Jeesus sanoi ristillä vierellään olevalle pahantekijälle, jolla oli nöyrä mieli ja joka oli pyytänyt Kristusta muistamaan häntä, kun Kristus siirtyy valtakuntaansa: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk.23:43)
Tästä kohdasta selviää, ettei Kristus kuoltuaan mennyt taivaalliseen valtakuntaansa Isänsä luo, vaan paratiisiin eli henkimaailman paratiisiksi kutsuttuun osaan. Lisäksi Hän ylösnousemuksensa jälkeen varoitti koskemasta itseensä siksi, ettei Hän ollut mennyt vielä Isänsä luo. Myös henkimaailmassa Kristuksella oli tärkeä työ tehtävänään.Tuonelassa oleva paratiisi on väliaikaien taivas ja siellä oleva henkivankila väliaikainen helvetti. Lopullinen tilamme määräytyy vasta viimesellä tuomiolla.
1. Piet. 3:18-20 kertoo tästä: ”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.”
Raamatun kohdat sisältävät kovin vähän yksityiskohtia. Tarkempi tutkiminen ja kohtien ymmärtäminen jää kunkin lukijan varaan. Niinpä on ymmärrettävä, että Nooan aikalaisiin viitattaessa tarkoitetaan kaikkia muitakin, jotka ovat eläessään sivuuttaneet Jumalan ilmoitukset. Tuskin olisi ollut liioin mahdollista, että Kristuskaan olisi voinut henkimaailmassa pistäytyessään saada loppuun evankeliumin saarnaamisen vankeudessa oleville hengille. Sitä paitsi monet kuolevat tuntematta evankeliumia näinä aikoinakin ja siirtyvät henkimaailmaan. Miten heille voidaan julistaa evankeliumia henkimaailmassa, jos Kristus olisi mennyt julistamaan evankeliumia vain Nooan aikalaisille?
Onkin ajateltava, että Kristus järjesti kirkkonsa myös henkimaailmassa evankeliumin saarnaamista varten. 1. Piet. 4:6 sanotaan:
”Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumin, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissa ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.”
Kaikki ihmiset tuomitaan lopulta samojen perusteiden mukaan. Suhtautuminen evankeliumiin ja totuuteen on yksi tuomion perusteista. Siksi kaikkien on opittava tuntemaan evankeliumin opit ennemmin tai myöhemmin. Joh. 5:24 sanoo:
”Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää.”
Jakeet Joh. 5:28-29 vahvistavat: ”Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”
Henkimaailmassa ei voida kastaa ehkä siksi, ettei siellä ole vettä tai ehkä paremminkin siksi, että tämä toimitus on yhdenmukaisuuden vuoksi määrätty toimitettavaksi maan päällä. Siksi kaste ja muutkin evankeliumin toimitukset on suoritettava sijaistoimituksina maan päällä, kuten 1. Kor. 15:29 sanoo kasteista:
”Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?”
Kohta antaa huomata, että kaste kuolleiden puolesta oli hyvin tunnettu tapa tuohon aikaan. Siihen viitattiin kuin sivumennen osoittamaan yleensä uskoa kuolleiden ylösnousemukseen. Kasteita kuolleiden puolesta suoritettiin niille, jotka eivät syystä tai toisesta voineet saada kastetta eläessään. Kuolleelle itselleen jäi vapaus valita sen vastaanottaminen vapaan tahdon periaatteen mukaan.
Olemme ennen syntymäämme olleet henkinä taivaassa pyhien kirjoitusten mukaan. Tällöin olimme taivaallisten vanhempiemme luona. Tämäkin oli tavallaan henkimaailma. Siellä oli myös ylösnousseita olentoja, ainakin Taivaallinen Isämme ja Äitimme. Kuolemassa siirrymme toisenlaiseen henkimaailmaan. Koemme yhden niistä tuomioista, joita saamme osaksemme, sillä meidät määrätään joko henkivankilaan tai paratiisiin. Emme ole siellä taivaallisten vanhempiemme luona, vaan edelleen moniin meihin maan päälläkin vaikuttaneiden henkien vaikutuksen alaisina.
Tästä kohdasta selviää, ettei Kristus kuoltuaan mennyt taivaalliseen valtakuntaansa Isänsä luo, vaan paratiisiin eli henkimaailman paratiisiksi kutsuttuun osaan. Lisäksi Hän ylösnousemuksensa jälkeen varoitti koskemasta itseensä siksi, ettei Hän ollut mennyt vielä Isänsä luo. Myös henkimaailmassa Kristuksella oli tärkeä työ tehtävänään.Tuonelassa oleva paratiisi on väliaikaien taivas ja siellä oleva henkivankila väliaikainen helvetti. Lopullinen tilamme määräytyy vasta viimesellä tuomiolla.
1. Piet. 3:18-20 kertoo tästä: ”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.”
Raamatun kohdat sisältävät kovin vähän yksityiskohtia. Tarkempi tutkiminen ja kohtien ymmärtäminen jää kunkin lukijan varaan. Niinpä on ymmärrettävä, että Nooan aikalaisiin viitattaessa tarkoitetaan kaikkia muitakin, jotka ovat eläessään sivuuttaneet Jumalan ilmoitukset. Tuskin olisi ollut liioin mahdollista, että Kristuskaan olisi voinut henkimaailmassa pistäytyessään saada loppuun evankeliumin saarnaamisen vankeudessa oleville hengille. Sitä paitsi monet kuolevat tuntematta evankeliumia näinä aikoinakin ja siirtyvät henkimaailmaan. Miten heille voidaan julistaa evankeliumia henkimaailmassa, jos Kristus olisi mennyt julistamaan evankeliumia vain Nooan aikalaisille?
Onkin ajateltava, että Kristus järjesti kirkkonsa myös henkimaailmassa evankeliumin saarnaamista varten. 1. Piet. 4:6 sanotaan:
”Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumin, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissa ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.”
Kaikki ihmiset tuomitaan lopulta samojen perusteiden mukaan. Suhtautuminen evankeliumiin ja totuuteen on yksi tuomion perusteista. Siksi kaikkien on opittava tuntemaan evankeliumin opit ennemmin tai myöhemmin. Joh. 5:24 sanoo:
”Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää.”
Jakeet Joh. 5:28-29 vahvistavat: ”Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”
Henkimaailmassa ei voida kastaa ehkä siksi, ettei siellä ole vettä tai ehkä paremminkin siksi, että tämä toimitus on yhdenmukaisuuden vuoksi määrätty toimitettavaksi maan päällä. Siksi kaste ja muutkin evankeliumin toimitukset on suoritettava sijaistoimituksina maan päällä, kuten 1. Kor. 15:29 sanoo kasteista:
”Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?”
Kohta antaa huomata, että kaste kuolleiden puolesta oli hyvin tunnettu tapa tuohon aikaan. Siihen viitattiin kuin sivumennen osoittamaan yleensä uskoa kuolleiden ylösnousemukseen. Kasteita kuolleiden puolesta suoritettiin niille, jotka eivät syystä tai toisesta voineet saada kastetta eläessään. Kuolleelle itselleen jäi vapaus valita sen vastaanottaminen vapaan tahdon periaatteen mukaan.
Olemme ennen syntymäämme olleet henkinä taivaassa pyhien kirjoitusten mukaan. Tällöin olimme taivaallisten vanhempiemme luona. Tämäkin oli tavallaan henkimaailma. Siellä oli myös ylösnousseita olentoja, ainakin Taivaallinen Isämme ja Äitimme. Kuolemassa siirrymme toisenlaiseen henkimaailmaan. Koemme yhden niistä tuomioista, joita saamme osaksemme, sillä meidät määrätään joko henkivankilaan tai paratiisiin. Emme ole siellä taivaallisten vanhempiemme luona, vaan edelleen moniin meihin maan päälläkin vaikuttaneiden henkien vaikutuksen alaisina.