mikael
05-13-2009, 02:14 PM
Kristuksen kirkko hävisi maan päältä vainojen ym. vuoksi. Yksimielisyys ja yhteys säilyivät niin kauan, kun apostolit saattoivat johtaa kirkkoa. Alkukirkossakin oli tosin eri tavalla ajattelevia, joista tuli luopioita, mutta kirkko oli silti yksi, eikä ollut tarkoitus, että se olisi jakaantunut, kuten sitten tapahtui. Jakaantumisen jälkeen se lakkasi olemasta Kristuksen kirkko ja ”pyhä yhteinen seurakunta”, koska Kristuksen kutsumat ja asettamat apostolit eivät sitä johtaneet ja Hänen antamansa valtuus hävisi apostolien mukana. Suuri luopumus oli kirkon luopuminen apostoliseta johdosta.
Luopumuksen jälkeen ihmiset ovat joutuneet tyytymään maallisten hallitsijoiden johtamiin kirkkoihin ja keskiaikana katolisen kirkon johtamiin maallisiin hallituksiin, mitkä molemmat tavat olivat väärin. Vasta 1.3.2000 Suomessa ev.-lut. kirkon piispojen nimitys siirtyi perustuslain uudistamisen yhteydessä pois presidentiltä, mitä Martti Ahtisaari oli toivonutkin.
Ei ole itsestään selvää, että rohkenemme tai osaamme ajatella itsenäisesti sen kirkon luonnetta, johon olemme lapsina ilman omaa tahtoamme tulleet liitetyiksi. Sosiaalinen sidonnaisuus hallitsee monien ajatuksia.
Meidän on vaikea ajatella, että kirkko olisi nyt aivan muuta kuin se, minkä Kristus tarkoitti kirkoksi. Tilanne vaatii itsenäistä ajattelua ja oikeiden kysymysten tekemistä. On kysyttävä mikä kirkko on? On vapauduttava totunnaisuuden hengestä ja omaksuttava vain se, mikä todella myös tuntuu totuudelta.
Tämän elämän aikana meidän on koetettava löytää totuus. Raamatussa sitä verrataan aarteeseen ja kallisarvoiseen helmeen, joiden vuoksi kannattaa uhrata kaikki muu. Matt. 13:44-46: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”
Luopumuksen jälkeen ihmiset ovat joutuneet tyytymään maallisten hallitsijoiden johtamiin kirkkoihin ja keskiaikana katolisen kirkon johtamiin maallisiin hallituksiin, mitkä molemmat tavat olivat väärin. Vasta 1.3.2000 Suomessa ev.-lut. kirkon piispojen nimitys siirtyi perustuslain uudistamisen yhteydessä pois presidentiltä, mitä Martti Ahtisaari oli toivonutkin.
Ei ole itsestään selvää, että rohkenemme tai osaamme ajatella itsenäisesti sen kirkon luonnetta, johon olemme lapsina ilman omaa tahtoamme tulleet liitetyiksi. Sosiaalinen sidonnaisuus hallitsee monien ajatuksia.
Meidän on vaikea ajatella, että kirkko olisi nyt aivan muuta kuin se, minkä Kristus tarkoitti kirkoksi. Tilanne vaatii itsenäistä ajattelua ja oikeiden kysymysten tekemistä. On kysyttävä mikä kirkko on? On vapauduttava totunnaisuuden hengestä ja omaksuttava vain se, mikä todella myös tuntuu totuudelta.
Tämän elämän aikana meidän on koetettava löytää totuus. Raamatussa sitä verrataan aarteeseen ja kallisarvoiseen helmeen, joiden vuoksi kannattaa uhrata kaikki muu. Matt. 13:44-46: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”