Ihmisen arvo?

[mikael]

Raamattu ei väheksy ihmisen arvoa. Jumala pitää ihmistä niin suuressa arvossa, että Hän antoi Poikansa tehtäväksi järjestää sijaiskärsimyksen kautta ihmiselle mahdollisuuden sovitukseen.

Ihmisen tietoisuus tässä mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välissä ansaitsee kaiken arvostuksen ja ihmettelyn. Ei ole tarpeen olettaa, että tietoisuus olisi jotain aineetonta henkeä. Pikemminkin on oikeutettua ajatella, että tietoisuus on eräs aineeseen kuuluva ominaisuus, kun ymmärretään, että aineen olemus on meille perimmältään käsitteidemme tavoittamattomissa. Voimme suhtautua kunnioittavasti myös aineeseen. Ei ole syytä pitää ainetta hengen vastakohtana nykytieteen valossa.

Tunnemme henkiset käsitteet mielekkäiksi. Eikö silloin ole oikeutettua pitää niitä myös todellisuutta kuvaavina? Ne kuvaavat näin ajatellen myös mikromaailman luonnetta. Fyysikot ovat sitä mieltä, että mikromaailma on varsinainen todellisuus enemmän kuin havaintomaailmamme: ”Jos kysytään, kumpi maailma on todellinen, meidän aistiemme tavoittama makromaailma vai atomien mikromaailma, on fyysikon vastaus: atomien maailma on lähempänä todellisuutta.” (Laurilainen, ”Tieteen giljotiini”, s. 127)

Ihminen on maailmassaan riippuvainen fysikaalisista, biologisista ja hengellisistä laeista. Hengelliset lait voi ymmärtää yhtä konkreettisiksi kuin fyysiset lait. Tunnemme esimerkiksi, että oikeudenmukaisuus on jotain, jonka täytyy tapahtua, ja pahan tulee saada palkkansa kuten hyvänkin. Ainakin ajattelemme niin kuten proferssori Erik Ahlman on sanonyut: ”Ihmisen kohtalon pitäisi olla mahdollisimman tarkasti hänen moraalisen hyvyytensä tai pahuutensa mukainen. Sitä vaatii oikeudenmukaisuus. Niiden vääryyksien johdosta, jotka hän on tahallisesti aiheuttanut toisille ihmisille ja joita hän on myös tahtonut aiheuttaa, tulee hänen saada itse vastaavasti kärsiä sillä tavalla, että hän samalla puhdistuu eettisesti ja kohoaa korkeammalle tasolle. Ja jos hän tehnyt hyvää, mutta saanut osakseen pelkkää kärsimystä, tulee hänen myöhemmässä vaiheessa saada tuntea vastaavasti onnea.” (”Ihmisen probleemi”, s. 154) Edelleen: ”Oikeudenmukaisuus on koko olevaisuutta koskeva prinsiippi. Sen tähden odotamme, että epäitsekäs arvoharrastus on kerran saava palkkionsa siinä muodossa, että sen harrastajan osaksi tulee onni. Oikeudenmukaisuus vaatii sitä. Oikeudenmukaisuus on korkein absoluuttinen arvo tässä mielessä. Se on jumalallinen, voisi sanoa.” (Emt. s. 157)

[Unski3]

Tuo kirjoituksesi antaa paljon miettimisen ja pohdiskelun aihetta. Varmasti lähes kaikki ihmiset ovat eläessään kokenut tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Myös voi olla niin, että olemme itse syyllistyneet tuohon epäoikeudenmukaisuuteen. Evankeliumin periaatteiden mukaan tulisi pyytää anteeksi siltä jota kohtaan on rikottu ja antaa rikkojalle anteeksi. Tällaisella menettelyllä voimme päästä osalliseksi anteeksiannosta. On varmasti kuitenkin monilla ihmisillä käsittelemättömiäkin asioita jotka voivat olla vakavia rikkomuksia lähimmäistään kohtaan. Varmasti ne jäytävät mieltä ja joskus tulee eteen tilanne, jossa voi tuntea pakonomaista tunnetta käsitellä asia. Joskus miettii myös sitä, että pitääkö antaa anteeksi myös sellaiselle, joka on rikkonut minua kohtaan eikä ole koskaan tunnustanut rikkomustaan. Luonnollisesti hän ei ole myöskään pyytänyt anteeksi.
Käsky on että tulisi antaa anteeksi kaikille. Kuitenkin tuollaisesta voi jäädä molemmille osapuolille paha tunne, jonka yli ei pääse ja voiko rikkoja koskaan päästä osalliseksi todellisesta anteeksiannosta Jumalan edessä, jos ei tunnusta rikkomustaan vaikka muuten lakkaisikin tekemästä vastaavanlaista syntiä.

Maailmankaikkeudessa on tosiaan monenlaisia lakeja. Mielestäni tämä todellisuus, jossa elämme on meille ensiarvoisen tärkeä, koska Jumala on asettanut meidät tähän koetustilaan. Se mitä tiede voi välittää micro- ja macrokosmoksista ei ole kuitenkaan ensiarvoisen tärkeää pelastukseme kannalta. Tärkeintä ovat hengelliset totuudet ja niiden mukaan eläminen, jolloin voimme olla yhteydessä Jumaluuden kanssa ja saamme lisää kirkkautta ja Jumalan valoa sielumme ymmärrykseksi. Toki kaikki tieto on hyvästä, mutta uskon näiden aineen ja kaikkien ilmiöiden salaisuuksien selviävän tuonpuoleisessa elämässä hyvinkin nopeasti. Kuuliaisuuden ja Uskon periaate on kuitenkin se tärkeä asia, jolla meitä koetellaan tässä kuolevaisuudessa.