mikael
05-09-2009, 05:45 AM
VIIMEINEN TUOMIO
Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen tulee viimeinen tuomio. Sana ”viimeinen” osoittaa, että tuomioita on ollut jo aikaisemmin. Kun taivaassa syttyi sota aikaisemmassa olemassaolossamme, seurasi siitä se tuomio, että 1/3 taivaan silloisista asukkaista syöstiin alas niin, etteivät he voineet saada fyysistä ruumista. He eivät säilyttäneet ensimmäistä asemaansa. Kristus antoi kirkkonsa virkailijoille myös tuomiovaltaa, joka väärinkäytettynä ja luopumuksen kirkoissa ilmeni mm. pannaan julistamisina, kerettiläisten vainoina, kidutuksina ja noitien polttamisina. Oikein käytettynä tuomiovallan olisi tullut rajoittua vain kirkkokuriin hengellisissä asioissa. Kirkolla tuli olla oikeus myös erottaa keskuudestaan ne, jotka eivät eläneet tärkeimpien periaatteiden mukaisesti. Myös oikeuteen ottaa vastaan kirkkoon uusia jäseniä liittyi tuomiovaltaa. Vain ne kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseniksi, jotka uskoivat ja osoittivat tehneensä totisen parannuksen.
Viimeinen tuomio määrää tulevan asemamme tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. 1. Kor. 15:40-42 kertoo hieman siitä, että ihmisiä tuomitaan tai paremminkin olisi sanottava, että ihmisten teot tuomitsevat heidät kolmeen eri kirkkauden valtakuntaan:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.” Ilmestyskirja kertoo viimeisestä tuomiosta:
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edessä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.”
Edellä olevasta voidaan päätellä, että on ainakin kolme kirkkauden astetta, joihin ihmiset pääsevät tai joutuvat. Näitä verrataan auringon, kuun ja tähtien kirkkauksiin ja lisäksi tähtien kirkkauksissa on eroja. 2. Kor. 12:2 jakeessa Paavali kertoo miehestä, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen.
Koska olemme Taivaallisen Isämme lapsia, meistä on mahdollista tulla myös Hänen perillisiään ja samankaltaisia kuin Hän, jos täytämme ne ehdot, jotka johtavat perillisiksi tulemiseen. Onko loukkaavaa sanoa, että meistä voi tulla Jumalan kaltaisia eli jopa jumalia, jotka saattavat vuorostaan alkaa lisätä hyvää maailmankaikkeudessa? Kristus sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt.5:48). Tätä kohtaa edeltää Kristuksen kehotus rakastaa myös vihamiehiään kuten Taivaallinen Isämmekin rakastaa sekä hyviä että pahoja. Raamattu puhuu useissa muissakin kohdin täydellisyydestä, johon meidän tulisi pyrkiä. Hebr. 6:1 sanoo:
”Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon.”
Tämä ei voi tarkoittaa sitä, että tulisi sivuuttaa Kristuksen opin alkeet, vaan sitä, että meidän tulee kiirehtiä eteenpäin Kristuksen tuntemisessa ja hänen käskyjensä pitämisessä.
Olisiko meille annettu kehotusta olla täydellisiä, jos se ei koskaan olisi mahdollista? Ihmistä ei ole tarkoitettu ikuisesti epätäydelliseksi olennoksi, vaan tulemaan yhtä täydelliseksi kuin Taivaallinen Isämme. Kuitenkaan monet eivät pysy siinä suunnassa, laissa, joka toisi tuon täydellisyyden. Paljon on jätetty omien valintojemme varaan, mutta kaikille täydellisyys on tarjolla. Täydellisyyteen ei voida pakottaa ketään. Jos niin tapahtuisi, ei lopputulos olisikaan täydellinen. Täydellisyyteen sisältyy vapaus, jota oikein käyttämällä voimme edistyä. Jossain kehityksemme vaiheessa meidän on välttämätöntä ottaa vastuu valinnoistamme. Tämäkin on eräs piirre entelekiasta, täydellisyyteen tähtäävästä luonnonlaista, jonka piiriin kuuluvat myös henkiset toiminnot kehityksen korkeammilla asteilla.
Jos tulemme sellaisiksi kuin meidät on luotu tulemaan eli Jumaln kuviksi ja kaltaisiksi, niin se merkitsee, että meillä tulee olemaan omia henkilapsia. Heille olemme Jumala samaan tapaan, kuin meillä nyt on taivaallinen Isämme. Sellainen edellyttää iankaikkista avioliittoa. Olemmeko siis taivaassa yhdessä puolisomme kanssa?
Usein on vedottu tähän kohtaan Luuk. 20:
27 Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen:
28 "Opettaja, Mooses on säätänyt näin: 'Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.'
29 Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana.
30 Silloin toinen otti hänet,
31 sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia.
32 Lopuksi nainenkin kuoli.
33 Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona."
34 Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi.
35 Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin.
36 He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.
:
Kohdassa 1. Kor. 11.11 taas sanotaan:
11 Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista,
Aikaisemmassa käännöksessä oli vielä selvemmin:
11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
Luomisketomuksessa on näin:
1. Moos. 1
26 Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Nämä kohdat osoittavat, että taivaassa voidaan olla aviopareina, mutta on perusteltua ajatella, ettei siellä enää solmita avioliittoa. Avioliitto kuten muutkin evankeliumn toimitukset on tehtävä ennen ylösnousemusta.
Raamatussa sanotaan Matt. 16.
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Jotkut ovat ajatelleet, että sitominen ja päästäminen tarkoittaisivat valtuutta antaa syntejä anteeksi, mutta sitominen eli sinetöinti on pappeuden valtuudella maan päällä suoritettrujen toimitusten saattaminen voimaan taivaasssa. Sellaisen lupauksen Pietari sai Kristukselta.
Jos pääsemme taivaasssa sellaiseen olotilaan, että olemme siellä yhdessä aviopulisomme kanssa, niin voimme saada omia henkilapsia. Sillon olemme Jumala omille henkilapsillemme ja olemme tulleet sellaisiksi kuin oma Jumalamme, taivaallinen Isämme eli sellaisia, joiksi meidät on luotu tulemaan.
Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen tulee viimeinen tuomio. Sana ”viimeinen” osoittaa, että tuomioita on ollut jo aikaisemmin. Kun taivaassa syttyi sota aikaisemmassa olemassaolossamme, seurasi siitä se tuomio, että 1/3 taivaan silloisista asukkaista syöstiin alas niin, etteivät he voineet saada fyysistä ruumista. He eivät säilyttäneet ensimmäistä asemaansa. Kristus antoi kirkkonsa virkailijoille myös tuomiovaltaa, joka väärinkäytettynä ja luopumuksen kirkoissa ilmeni mm. pannaan julistamisina, kerettiläisten vainoina, kidutuksina ja noitien polttamisina. Oikein käytettynä tuomiovallan olisi tullut rajoittua vain kirkkokuriin hengellisissä asioissa. Kirkolla tuli olla oikeus myös erottaa keskuudestaan ne, jotka eivät eläneet tärkeimpien periaatteiden mukaisesti. Myös oikeuteen ottaa vastaan kirkkoon uusia jäseniä liittyi tuomiovaltaa. Vain ne kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseniksi, jotka uskoivat ja osoittivat tehneensä totisen parannuksen.
Viimeinen tuomio määrää tulevan asemamme tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. 1. Kor. 15:40-42 kertoo hieman siitä, että ihmisiä tuomitaan tai paremminkin olisi sanottava, että ihmisten teot tuomitsevat heidät kolmeen eri kirkkauden valtakuntaan:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.” Ilmestyskirja kertoo viimeisestä tuomiosta:
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edessä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.”
Edellä olevasta voidaan päätellä, että on ainakin kolme kirkkauden astetta, joihin ihmiset pääsevät tai joutuvat. Näitä verrataan auringon, kuun ja tähtien kirkkauksiin ja lisäksi tähtien kirkkauksissa on eroja. 2. Kor. 12:2 jakeessa Paavali kertoo miehestä, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen.
Koska olemme Taivaallisen Isämme lapsia, meistä on mahdollista tulla myös Hänen perillisiään ja samankaltaisia kuin Hän, jos täytämme ne ehdot, jotka johtavat perillisiksi tulemiseen. Onko loukkaavaa sanoa, että meistä voi tulla Jumalan kaltaisia eli jopa jumalia, jotka saattavat vuorostaan alkaa lisätä hyvää maailmankaikkeudessa? Kristus sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt.5:48). Tätä kohtaa edeltää Kristuksen kehotus rakastaa myös vihamiehiään kuten Taivaallinen Isämmekin rakastaa sekä hyviä että pahoja. Raamattu puhuu useissa muissakin kohdin täydellisyydestä, johon meidän tulisi pyrkiä. Hebr. 6:1 sanoo:
”Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon.”
Tämä ei voi tarkoittaa sitä, että tulisi sivuuttaa Kristuksen opin alkeet, vaan sitä, että meidän tulee kiirehtiä eteenpäin Kristuksen tuntemisessa ja hänen käskyjensä pitämisessä.
Olisiko meille annettu kehotusta olla täydellisiä, jos se ei koskaan olisi mahdollista? Ihmistä ei ole tarkoitettu ikuisesti epätäydelliseksi olennoksi, vaan tulemaan yhtä täydelliseksi kuin Taivaallinen Isämme. Kuitenkaan monet eivät pysy siinä suunnassa, laissa, joka toisi tuon täydellisyyden. Paljon on jätetty omien valintojemme varaan, mutta kaikille täydellisyys on tarjolla. Täydellisyyteen ei voida pakottaa ketään. Jos niin tapahtuisi, ei lopputulos olisikaan täydellinen. Täydellisyyteen sisältyy vapaus, jota oikein käyttämällä voimme edistyä. Jossain kehityksemme vaiheessa meidän on välttämätöntä ottaa vastuu valinnoistamme. Tämäkin on eräs piirre entelekiasta, täydellisyyteen tähtäävästä luonnonlaista, jonka piiriin kuuluvat myös henkiset toiminnot kehityksen korkeammilla asteilla.
Jos tulemme sellaisiksi kuin meidät on luotu tulemaan eli Jumaln kuviksi ja kaltaisiksi, niin se merkitsee, että meillä tulee olemaan omia henkilapsia. Heille olemme Jumala samaan tapaan, kuin meillä nyt on taivaallinen Isämme. Sellainen edellyttää iankaikkista avioliittoa. Olemmeko siis taivaassa yhdessä puolisomme kanssa?
Usein on vedottu tähän kohtaan Luuk. 20:
27 Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen:
28 "Opettaja, Mooses on säätänyt näin: 'Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.'
29 Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana.
30 Silloin toinen otti hänet,
31 sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia.
32 Lopuksi nainenkin kuoli.
33 Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona."
34 Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi.
35 Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin.
36 He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.
:
Kohdassa 1. Kor. 11.11 taas sanotaan:
11 Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista,
Aikaisemmassa käännöksessä oli vielä selvemmin:
11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
Luomisketomuksessa on näin:
1. Moos. 1
26 Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Nämä kohdat osoittavat, että taivaassa voidaan olla aviopareina, mutta on perusteltua ajatella, ettei siellä enää solmita avioliittoa. Avioliitto kuten muutkin evankeliumn toimitukset on tehtävä ennen ylösnousemusta.
Raamatussa sanotaan Matt. 16.
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Jotkut ovat ajatelleet, että sitominen ja päästäminen tarkoittaisivat valtuutta antaa syntejä anteeksi, mutta sitominen eli sinetöinti on pappeuden valtuudella maan päällä suoritettrujen toimitusten saattaminen voimaan taivaasssa. Sellaisen lupauksen Pietari sai Kristukselta.
Jos pääsemme taivaasssa sellaiseen olotilaan, että olemme siellä yhdessä aviopulisomme kanssa, niin voimme saada omia henkilapsia. Sillon olemme Jumala omille henkilapsillemme ja olemme tulleet sellaisiksi kuin oma Jumalamme, taivaallinen Isämme eli sellaisia, joiksi meidät on luotu tulemaan.