mikael
03-17-2009, 02:34 PM
Kun ihminen kuolee, hänen henkensä eroaa ruumiista. Kuolema on vain olotilan muutos, ero, eikä kaiken loppuminen. Tätä ei voida perustella tämän elämän tosiasioilla, mutta on niin paljon, mitä emme tiedä. Millään ei voida pätevästi perustella, ettei olisi hengen jatkuvuutta kuoleman jälkeen. Sen sijaan on monia todistuksia siitä, että kaikki ei lopu kuolemaan. Jatkuvuutta siellä voidaan sanoa myös elämäksi. Monet todistavat vakavissaan siitä, että Kristus nousi ylös. Raamatun mukaan hän ilmestyi ylösnousemuksen jälkeen monille:
1. Kor. 15:6
”Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin nukkuneet jo pois.”
Raamatussa mainintoja siitä, että henkemme on ollut olemassa jo ennen syntymää maan päälle. Henkemme on kuolematon ja taivaallisten vanhempiemme henkilapsi, vaikka emme muista aikaisempaa olemassaoloamme. Kuoleman jälkeen elämme jälleen henkenä, mutta sielullinen elämämme ruumiin yhteydessä päättyy, kuolee. Siirrymme henkimaailmaan samaan tapaan kuin siirryimme tähän maanpäälliseen elämään, mutta kuitenkin henkiaikuisina. Viemme henkimaailmaan kokemuksemme maallisesta elämästä
Evoluution tärkein vaihe tapahtui ennen syntymäämme maan päälle henkimaailmassa, jonka ihmeellisyydestä mikrokosmoksen olemassaolo ja luonne antavat viitteitä, vaikka se ei olisikaan henkimaailma, mutta sitä mikrokosmos osoittaa, että tiedämme vielä vähän. Voitaneen sanoa, että myös tietoisuus kumpuaa sieltä.
Tiede ei ole pystynyt ratkaisemaan tietoisuuden arvoitusta, joka on kuitenkin kaikkein merkittävin ilmiö ihmisen kannalta. Mikrokosmos kokonaisuudessaan on ihmeellinen ja vain vertauskuvin lähestyttävissä. Jotain tiede on kuitenkin saanut aikaan mikrokosmoksessa. Ehkä tarkoitetaan juuri tiedettä, kun Ilmestyskirja 13:13 sanoo: ”Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden.”
Ihmiset kumartavat tiedettä, joka uskonnonvastaisesti käytettynä on peto, jolla on esitettävänään ihmeellisiä tunnustekoja muka lopullisen totuuden antajana. Väärin käytettynä tiede on antikristuksen hengenheimolainen, sillä monet perustelevat uskonnonvastaisuuttaan juuri tieteellä. Vanhaanaikaankin käytettiin tulinuolia, jotka saavuttivat kohteensa taivaalta. Ennustus tulen lankeamisesta taivaasta saattaa siten viitata muuhun kuin tavanomaisiin aseisiin. Tulen lankeaminen taivaasta maahaan saattaa olla juuri sitä, että tiedemiehet ovat päässeet tunkeutumaan taivaan aineen piiriin.
On oikeutetumpaa ajatella, että taivaan voimat löytyvät kokemamme aineen syvyyksistä, kuin tähtimaailmasta tai sen ulkopuolelta. Henkimaailma on täällä, joskin toisessa ulottuvuudessa. - Pimeää ainetta pidetään suurena tieteen ongelmana. Sitä on 23% universumista ja pimeää energiaa 72%. Tavallisen aineen (ja taytynee sanoa myös energian osuus) osuus on vain 5% (Tiede -lehti 10/2008) koko maailmankaikkeudesta.
Meille ei ole ilmoitettu yksityiskohtaisesti, millaiset olot vallitsevat henkimaailmassa, mutta luultavasti tulemme hämmästymään olojen samankaltaisuutta nykytilaan verrattuna. Suurin ero on siinä, ettei siellä ole fyysistä kuolemaa. Myös se tiedetään pyhien kirjoitusten perusteella, että mielentilamme vaikuttaa siihen asemaan, johon kuollessamme joudumme tai pääsemme.
Jeesus sanoi ristillä vierellään olevalle pahantekijälle, jolla oli nöyrä mieli ja joka oli pyytänyt Kristusta muistamaan häntä, kun Kristus siirtyy valtakuntaansa: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk.23:43)
Tästä kohdasta selviää, ettei Kristus kuoltuaan mennyt taivaalliseen valtakuntaansa Isänsä luo, vaan paratiisiin eli henkimaailman paratiisiksi kutsuttuun osaan. Lisäksi Hän ylösnousemuksensa jälkeen varoitti koskemasta itseensä siksi, ettei Hän ollut mennyt vielä Isänsä luo. Myös henkimaailmassa Kristuksella oli tärkeä työ tehtävänään.Tuonelassa oleva paratiisi on väliaikaien taivas ja siellä oleva henkivankila väliaikainen helvetti. Lopullinen tilamme määräytyy vasta viimesellä tuomiolla.
1. Piet. 3:18-20 kertoo tästä: ”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.”
Raamatun kohdat sisältävät kovin vähän yksityiskohtia. Tarkempi tutkiminen ja kohtien ymmärtäminen jää kunkin lukijan varaan. Niinpä on ymmärrettävä, että Nooan aikalaisiin viitattaessa tarkoitetaan kaikkia muitakin, jotka ovat eläessään sivuuttaneet Jumalan ilmoitukset. Tuskin olisi ollut liioin mahdollista, että Kristuskaan olisi voinut henkimaailmassa pistäytyessään saada loppuun evankeliumin saarnaamisen vankeudessa oleville hengille. Sitä paitsi monet kuolevat tuntematta evankeliumia näinä aikoinakin ja siirtyvät henkimaailmaan. Miten heille voidaan julistaa evankeliumia henkimaailmassa, jos Kristus olisi mennyt julistamaan evankeliumia vain Nooan aikalaisille?
1. Kor. 15:6
”Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin nukkuneet jo pois.”
Raamatussa mainintoja siitä, että henkemme on ollut olemassa jo ennen syntymää maan päälle. Henkemme on kuolematon ja taivaallisten vanhempiemme henkilapsi, vaikka emme muista aikaisempaa olemassaoloamme. Kuoleman jälkeen elämme jälleen henkenä, mutta sielullinen elämämme ruumiin yhteydessä päättyy, kuolee. Siirrymme henkimaailmaan samaan tapaan kuin siirryimme tähän maanpäälliseen elämään, mutta kuitenkin henkiaikuisina. Viemme henkimaailmaan kokemuksemme maallisesta elämästä
Evoluution tärkein vaihe tapahtui ennen syntymäämme maan päälle henkimaailmassa, jonka ihmeellisyydestä mikrokosmoksen olemassaolo ja luonne antavat viitteitä, vaikka se ei olisikaan henkimaailma, mutta sitä mikrokosmos osoittaa, että tiedämme vielä vähän. Voitaneen sanoa, että myös tietoisuus kumpuaa sieltä.
Tiede ei ole pystynyt ratkaisemaan tietoisuuden arvoitusta, joka on kuitenkin kaikkein merkittävin ilmiö ihmisen kannalta. Mikrokosmos kokonaisuudessaan on ihmeellinen ja vain vertauskuvin lähestyttävissä. Jotain tiede on kuitenkin saanut aikaan mikrokosmoksessa. Ehkä tarkoitetaan juuri tiedettä, kun Ilmestyskirja 13:13 sanoo: ”Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden.”
Ihmiset kumartavat tiedettä, joka uskonnonvastaisesti käytettynä on peto, jolla on esitettävänään ihmeellisiä tunnustekoja muka lopullisen totuuden antajana. Väärin käytettynä tiede on antikristuksen hengenheimolainen, sillä monet perustelevat uskonnonvastaisuuttaan juuri tieteellä. Vanhaanaikaankin käytettiin tulinuolia, jotka saavuttivat kohteensa taivaalta. Ennustus tulen lankeamisesta taivaasta saattaa siten viitata muuhun kuin tavanomaisiin aseisiin. Tulen lankeaminen taivaasta maahaan saattaa olla juuri sitä, että tiedemiehet ovat päässeet tunkeutumaan taivaan aineen piiriin.
On oikeutetumpaa ajatella, että taivaan voimat löytyvät kokemamme aineen syvyyksistä, kuin tähtimaailmasta tai sen ulkopuolelta. Henkimaailma on täällä, joskin toisessa ulottuvuudessa. - Pimeää ainetta pidetään suurena tieteen ongelmana. Sitä on 23% universumista ja pimeää energiaa 72%. Tavallisen aineen (ja taytynee sanoa myös energian osuus) osuus on vain 5% (Tiede -lehti 10/2008) koko maailmankaikkeudesta.
Meille ei ole ilmoitettu yksityiskohtaisesti, millaiset olot vallitsevat henkimaailmassa, mutta luultavasti tulemme hämmästymään olojen samankaltaisuutta nykytilaan verrattuna. Suurin ero on siinä, ettei siellä ole fyysistä kuolemaa. Myös se tiedetään pyhien kirjoitusten perusteella, että mielentilamme vaikuttaa siihen asemaan, johon kuollessamme joudumme tai pääsemme.
Jeesus sanoi ristillä vierellään olevalle pahantekijälle, jolla oli nöyrä mieli ja joka oli pyytänyt Kristusta muistamaan häntä, kun Kristus siirtyy valtakuntaansa: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk.23:43)
Tästä kohdasta selviää, ettei Kristus kuoltuaan mennyt taivaalliseen valtakuntaansa Isänsä luo, vaan paratiisiin eli henkimaailman paratiisiksi kutsuttuun osaan. Lisäksi Hän ylösnousemuksensa jälkeen varoitti koskemasta itseensä siksi, ettei Hän ollut mennyt vielä Isänsä luo. Myös henkimaailmassa Kristuksella oli tärkeä työ tehtävänään.Tuonelassa oleva paratiisi on väliaikaien taivas ja siellä oleva henkivankila väliaikainen helvetti. Lopullinen tilamme määräytyy vasta viimesellä tuomiolla.
1. Piet. 3:18-20 kertoo tästä: ”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.”
Raamatun kohdat sisältävät kovin vähän yksityiskohtia. Tarkempi tutkiminen ja kohtien ymmärtäminen jää kunkin lukijan varaan. Niinpä on ymmärrettävä, että Nooan aikalaisiin viitattaessa tarkoitetaan kaikkia muitakin, jotka ovat eläessään sivuuttaneet Jumalan ilmoitukset. Tuskin olisi ollut liioin mahdollista, että Kristuskaan olisi voinut henkimaailmassa pistäytyessään saada loppuun evankeliumin saarnaamisen vankeudessa oleville hengille. Sitä paitsi monet kuolevat tuntematta evankeliumia näinä aikoinakin ja siirtyvät henkimaailmaan. Miten heille voidaan julistaa evankeliumia henkimaailmassa, jos Kristus olisi mennyt julistamaan evankeliumia vain Nooan aikalaisille?