mikael
03-17-2009, 02:10 PM
Maan ja ihmiskunnan historiaan on ilmoitettu kuuluvan myös tuhannen vuoden aika, jolloin kaikki pannaan kohdalleen. Siihen kuuluu, että kuolleilden puolesta lon suoritetaan evankeliumin toimitukset – ainakin niiden puolesta, jotka hyväksyvät Kristuksen Lunastajakseen. Nykyoloissa emme löydä kaikkia kuolleitamme. Tarvitaan tuhannen vuoden aika, jolloin kaikki tarpeelliset toimitukset voidaan suorittaa - ja tähän mennessä tehdyt virheet korjata, sillä niitä on varmasti tehty. Raamatun mukaan olot maan päällä muuttuvat tuhatvuotisen valtakunnan aikana.
Jesaja 11:6-10 kertoo tuhatvuotisen valtakunnan oloista:
”Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä, ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.” – Iisain juurivesa on tietenkin Kristus, joka hallitsee pyhiensä kanssa.
Jesaja 65:17-20 jatkaa kuvausta:
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan.”
Uusi käännös on muuttunut tässä kohden merkittävästi. Vanhassa sanotaan jakeessa 20:
”…ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.”
Tässä viitataan siihen, että tuhatvuotisen valtakunnan aikana luetaan synniksi se, jos henkilö ei ota vastaan evankeliumia, vaikka se on selkeästi hänelle julistettu. Tällaiset henkilöt eivät elä ”päiväänsä täyteen".
Minua on askarrutanut synnin asema tuhatvuotisen valtakunnan lopussa, kun Saatana päästetään vapaaksi joksikin aikaa. Onko se aikaa, jolloin koetellaan tuhatvuotisen valtakunnan aikana syhtyneiden kuolevaisten uskollisuutta? Koetellaanko silloin niitäkin, jotka on muutettu heti kuolemansa yhteydessä kuolemattomaan olotilaan? - Eihän tämä kovin tärkeä asia ole tietää, mutta kysymyksiä vaan aina riittää.
Jesaja 11:6-10 kertoo tuhatvuotisen valtakunnan oloista:
”Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä, ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.” – Iisain juurivesa on tietenkin Kristus, joka hallitsee pyhiensä kanssa.
Jesaja 65:17-20 jatkaa kuvausta:
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan.”
Uusi käännös on muuttunut tässä kohden merkittävästi. Vanhassa sanotaan jakeessa 20:
”…ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.”
Tässä viitataan siihen, että tuhatvuotisen valtakunnan aikana luetaan synniksi se, jos henkilö ei ota vastaan evankeliumia, vaikka se on selkeästi hänelle julistettu. Tällaiset henkilöt eivät elä ”päiväänsä täyteen".
Minua on askarrutanut synnin asema tuhatvuotisen valtakunnan lopussa, kun Saatana päästetään vapaaksi joksikin aikaa. Onko se aikaa, jolloin koetellaan tuhatvuotisen valtakunnan aikana syhtyneiden kuolevaisten uskollisuutta? Koetellaanko silloin niitäkin, jotka on muutettu heti kuolemansa yhteydessä kuolemattomaan olotilaan? - Eihän tämä kovin tärkeä asia ole tietää, mutta kysymyksiä vaan aina riittää.