mikael
03-14-2009, 05:41 AM
Monet vilpittömästi uskonnollista totuutta etsineet ovat koettaneet palata siihen, mikä oli alkuperäinen Kristuksen oppi ja raamatullinen menettelytapa. Wycliff, Hus ja Luther löysivät Raamatun perusteella henkilökohtaisen uskonnollisen elämän keskeisimpiä periaatteita vastakohtana sille, että katolinen kirkko oli vaatinut ehdotonta alistumista kirkon auktoriteettiin. Epäilemättä nämä henkilöt ja monet muut raamatuntutkijat ovat olleet totuudellisuutensa vuoksi erittäin kunnioitettavia. Silti Wycliff toimi kuolemaansa asti katolisessa kirkossa kirkkoherrana, vaikka hän ankarasti arvostelikin kirkkonsa käytäntöjä. Uskonpuhdistuksen edeltäjät elivät pahaansa mukaan näkemyksilleen uskollisina. Hus jopa antoi mieluummin polttaa itsensä roviolla, kuin kieltää sen, minkä tunsi syyttäjien kantaa oikeammaksi Raamatun perusteella. Hus ei liioin pyrkinyt perustamaan uutta kirkkoa eikä se ollut Lutherinkaan tarkoitus, vaikka uusi kirkkolaitos sittemmin syntyikin.
Kukaan näistä kolmesta ei nähtävästi huomannut, että Kristuksen perustamasta kirkosta oli tapahtunut luopuminen jo kauan sitten. Ajatus saattoi tuntua heistä liian vaikealta. Tähän viittaa mm. se, että Luther väittelyssään tohtori Eck´in kanssa kysyi, halusiko tämä tuomita kreikkalaiskatolisen kirkon jäsenet kadotukseen, koska he olivat luopuneet paavista. Kysymyksen taustalla oli selvästikin olettamus, että kreikkalaiskatolisetkin kuuluivat Kristuksen näkymättömään kirkkoon, joten kirkon palautusta ei tarvitakaan. Eck väisti kysymyksen ja koetti vedota kirkolliskokouksen erehtymättömyyteen.
Kristikunnan uskonnollista tilaa oli uuden ajan alkuun asti hallinnut lännessä katolinen ja idässä ortodoksinen kirkko. Poikkeamat paavin hallitsemasta kirkosta oli rangaistu ankarasti. Toisinajattelijat tuomittiin pannaan ja poltettaviksikin. Uskonnolliset virallisesta linjasta poikkeavat kirjoitukset hävitettiin. Vapaampien olojen tuloa ei voinut kuitenkaan loputtomasti estää. Seuraavat tapahtumat loivat pohjaa muutokselle:
1.Raamattu, joka aikaisemmin oli ollut vain latinan-, kreikan- ja hebreankielisenä käännettiin englannin-, saksan-, ranskan- ja monelle muulle kielelle.
2.Kirjapainotaito ravisteli takapajuisuutta ja uudisti opetuksen.
3.Keksinnöt ja kauppa loivat tehokkaat kansalliset ja kansainväliset suhteet.
4.Emäkirkosta irti sanoutuneet uskonpuhdistajat julistivat, että jokaisella on oikeus palvella Jumalaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
5.Pohjois-Amerikkaan Euroopasta uskonnollisia vainoja pakoon lähteneet siirtolaiset laativat Mayflower –sopimuksen, joka takasi vapauden ja tasa-arvoisuuden ja jonka sanottiin luoneen kansakunnan.
6.Ranskan yliherruus lakkautettiin. Sen jatkuminen olisi tuonut Amerikkaankin valtionuskonnon.
7.Yhdysvaltain perustuslaki takasi puhe-, paino-, uskonnon-, omistus- ja sananvapauden.
Amerikan oloissa saattoi syntyä sellaista, mikä Euroopassa olisi ollut mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Jos todella oli niin, että Kristuksen kirkko oli hävinnyt maan päältä, niin oli tarpeen, että olot kehittyisivät vapaammiksi ennen palautusta. Herralla oli oma suunnitelma niitä varten, jotka eivät eläessään voineet liittyä hänen kirkkoonsa. Myös Raamatussa mainittu sijaistyö kuolleiden puolesta odotti palautusta.
Harri Heinon kirja ”Mihin Suomi tänään uskoo” kertoo palautetuksi väitetyn kirkon syntyhistoriasta:
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (MAP-kirkko) – kansanomaisesti mormonikirkko – perustettiin 6.4.1930 Fayettessa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Sen jäsenmäärä on 10 miljoonaan (1996) ja se on suurin Amerikasta muualle maailmaan levinnyt kirkkokunta.
Kirkon mukaan sen perustamista edelsivät sen ensimmäisen profeetan Joseph Smithin (1805 – 1844) näyt ja Jumalalta saamat ilmoitukset, joiden tarkoituksena oli palauttaa Jeesuksen Kristuksen opettama evankeliumi ja hänen perustamansa kirkko täyteydessään jälleen maan päälle.
Smithin nuoruudessa hänen kotiseudullaan oli eri uskontokuntien välillä kiihkeitä riitaisuuksia. Osa Smithien perheestä liittyi presbyteereihin, mutta Joseph kallistui kannattamaan metodisteja.
14-vuotiaana hän tutki Raamattua etsiessään vastausta siihen, mikä olisi oikea kirkko ja mihin hänen tulisi liittyä. Vastauksena rukoukseensa hän näki näyssä Jumalan ja Jeesuksen, joka kielsi häntä liittymästä mihinkään silloisista kirkoista, koska ”kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus”. Hänen tuli odottaa lisää ohjeita, kunnes alkuperäinen kirkko ja apostolinen valtuus palautettaisiin maan päälle.”
Smith sai ensimmäisen näkynsä varhain keväällä 1820. Hän oli silloin vasta 14-vuotias. Nuoren miehen vilpittömällä ja vielä miltei tai täysin lapsenuskoisella mielellä hän oli kuunnellut eri uskonnollisten julistajien herätyspuheita. Etenkin metodistisaarnaaja Lanen vierailu seudulla ja hänen vaatimaton, ymmärrystä herättämään tarkoitettu esiintymisensä teki vaikutuksen nuoreen mieleen. Joseph tunsi halua liittyä metodisteihin. Kun hän luki englanniksi käännetystä Raamatusta Jaakobin kirjeen ensimmäisen luvun viidettä jaetta: ”Jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan”, hän tunsi sen vaikuttavan itseensä erittäin voimakkaasti.
Joseph Smith tunsi, että jos kenen, niin ainakin hänen olisi rukoiltava viisautta, jotta hän tietäisi, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Hän käveli aamulla läheiseen metsään ja polvistui rukoukseen. Hän koki aluksi suurta ahdistusta aloittaessaan rukouksensa, mutta sitten hän sai näyn. Hän kertoo:
”Aivan tämän suuren hädän tuokiona, minä näin valopatsaan juuri pääni yläpuolella, hohtavamman aurinkoa, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. Heti sen ilmestyttyä havaitsin itseni vapahdetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!
Päämääräni ryhtyessäni kysymään neuvoa Herralta oli päästä selville, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, että saattaisin tietää, mihin liittyä.. Niinpä siis, niin pian kuin saatoin hillitä itseni sikäli, että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valkeudessa, mikä kaikista noista lahkoista oli oikeassa – ja mihinkä minun tulisi liittyä.
Minulle vastattiin, ettei minun pitäisi liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus hänen silmissään; että nämä uskon julistajat olivat kaikki turmeltuneita; että he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja paljon muuta hän sanoi minulle, asioita, joita en nyt voi kirjoittaa.”
Asianomaiselle itselleen tällaiselle näylle on suuri merkitys, mutta jos sen perusteella pyydettäisiin myös muita uskomaan siihen, toimittaisiin väärin. Yksityisen henkilön saama näky tai ilmoitus ei ole riittävä, jotta myös muiden tulisi uskoa sen mukaisesti. On tarpeen, ”että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla” ( Matt. 18:16 ja 5. Moos. 19:15 ym. kohtia samasta asiasta.) Jos kuitenkin myöhemmät tapahtumat todistavat näyn saaneen henkilön luotettavuudesta ja useat henkilöt todistavat muista ilmoituksista, niin yksityisesti saatu ilmoituskin tulee luotettavaksi.
Tätä ensimmäisestä näkyä seurasi useita muita. Kului kuitenkin kolme ja puoli vuotta ennen kuin Joseph Smith sai seuraavan näkynsä. Tänä aikana hänen perheensä luotti hänen näkynsä todella tapahtuneen. Hän sai kertoa perheelleen yhä uudelleen näkynsä ja saamansa ohjeet. Koko perhe odotti kärsimättömästi hänelle luvattuja seuraavia näkyjä. Eri uskontojen julistajat, joille hän ehkä epäviisaasti oli kertonut näystään, suhtautuivat häneen jopa vihamielisesti ja saivat aikaan vainoa häntä kohtaan. Tätä Joseph ihmetteli, sillä olihan hän vain nuorukainen, eikä olisi ollut luultavaa, että huomattavat uskonnolliset henkilöt kiinnittäisivät häneen sellaista huomiota.
Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettiin 6.4.1830, mutta sitä edelsivät valtuuksien palautukset ja Mormonin kirjan saaminen.
Kukaan näistä kolmesta ei nähtävästi huomannut, että Kristuksen perustamasta kirkosta oli tapahtunut luopuminen jo kauan sitten. Ajatus saattoi tuntua heistä liian vaikealta. Tähän viittaa mm. se, että Luther väittelyssään tohtori Eck´in kanssa kysyi, halusiko tämä tuomita kreikkalaiskatolisen kirkon jäsenet kadotukseen, koska he olivat luopuneet paavista. Kysymyksen taustalla oli selvästikin olettamus, että kreikkalaiskatolisetkin kuuluivat Kristuksen näkymättömään kirkkoon, joten kirkon palautusta ei tarvitakaan. Eck väisti kysymyksen ja koetti vedota kirkolliskokouksen erehtymättömyyteen.
Kristikunnan uskonnollista tilaa oli uuden ajan alkuun asti hallinnut lännessä katolinen ja idässä ortodoksinen kirkko. Poikkeamat paavin hallitsemasta kirkosta oli rangaistu ankarasti. Toisinajattelijat tuomittiin pannaan ja poltettaviksikin. Uskonnolliset virallisesta linjasta poikkeavat kirjoitukset hävitettiin. Vapaampien olojen tuloa ei voinut kuitenkaan loputtomasti estää. Seuraavat tapahtumat loivat pohjaa muutokselle:
1.Raamattu, joka aikaisemmin oli ollut vain latinan-, kreikan- ja hebreankielisenä käännettiin englannin-, saksan-, ranskan- ja monelle muulle kielelle.
2.Kirjapainotaito ravisteli takapajuisuutta ja uudisti opetuksen.
3.Keksinnöt ja kauppa loivat tehokkaat kansalliset ja kansainväliset suhteet.
4.Emäkirkosta irti sanoutuneet uskonpuhdistajat julistivat, että jokaisella on oikeus palvella Jumalaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
5.Pohjois-Amerikkaan Euroopasta uskonnollisia vainoja pakoon lähteneet siirtolaiset laativat Mayflower –sopimuksen, joka takasi vapauden ja tasa-arvoisuuden ja jonka sanottiin luoneen kansakunnan.
6.Ranskan yliherruus lakkautettiin. Sen jatkuminen olisi tuonut Amerikkaankin valtionuskonnon.
7.Yhdysvaltain perustuslaki takasi puhe-, paino-, uskonnon-, omistus- ja sananvapauden.
Amerikan oloissa saattoi syntyä sellaista, mikä Euroopassa olisi ollut mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Jos todella oli niin, että Kristuksen kirkko oli hävinnyt maan päältä, niin oli tarpeen, että olot kehittyisivät vapaammiksi ennen palautusta. Herralla oli oma suunnitelma niitä varten, jotka eivät eläessään voineet liittyä hänen kirkkoonsa. Myös Raamatussa mainittu sijaistyö kuolleiden puolesta odotti palautusta.
Harri Heinon kirja ”Mihin Suomi tänään uskoo” kertoo palautetuksi väitetyn kirkon syntyhistoriasta:
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (MAP-kirkko) – kansanomaisesti mormonikirkko – perustettiin 6.4.1930 Fayettessa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Sen jäsenmäärä on 10 miljoonaan (1996) ja se on suurin Amerikasta muualle maailmaan levinnyt kirkkokunta.
Kirkon mukaan sen perustamista edelsivät sen ensimmäisen profeetan Joseph Smithin (1805 – 1844) näyt ja Jumalalta saamat ilmoitukset, joiden tarkoituksena oli palauttaa Jeesuksen Kristuksen opettama evankeliumi ja hänen perustamansa kirkko täyteydessään jälleen maan päälle.
Smithin nuoruudessa hänen kotiseudullaan oli eri uskontokuntien välillä kiihkeitä riitaisuuksia. Osa Smithien perheestä liittyi presbyteereihin, mutta Joseph kallistui kannattamaan metodisteja.
14-vuotiaana hän tutki Raamattua etsiessään vastausta siihen, mikä olisi oikea kirkko ja mihin hänen tulisi liittyä. Vastauksena rukoukseensa hän näki näyssä Jumalan ja Jeesuksen, joka kielsi häntä liittymästä mihinkään silloisista kirkoista, koska ”kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus”. Hänen tuli odottaa lisää ohjeita, kunnes alkuperäinen kirkko ja apostolinen valtuus palautettaisiin maan päälle.”
Smith sai ensimmäisen näkynsä varhain keväällä 1820. Hän oli silloin vasta 14-vuotias. Nuoren miehen vilpittömällä ja vielä miltei tai täysin lapsenuskoisella mielellä hän oli kuunnellut eri uskonnollisten julistajien herätyspuheita. Etenkin metodistisaarnaaja Lanen vierailu seudulla ja hänen vaatimaton, ymmärrystä herättämään tarkoitettu esiintymisensä teki vaikutuksen nuoreen mieleen. Joseph tunsi halua liittyä metodisteihin. Kun hän luki englanniksi käännetystä Raamatusta Jaakobin kirjeen ensimmäisen luvun viidettä jaetta: ”Jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan”, hän tunsi sen vaikuttavan itseensä erittäin voimakkaasti.
Joseph Smith tunsi, että jos kenen, niin ainakin hänen olisi rukoiltava viisautta, jotta hän tietäisi, mihin kirkkoon hänen tulisi liittyä. Hän käveli aamulla läheiseen metsään ja polvistui rukoukseen. Hän koki aluksi suurta ahdistusta aloittaessaan rukouksensa, mutta sitten hän sai näyn. Hän kertoo:
”Aivan tämän suuren hädän tuokiona, minä näin valopatsaan juuri pääni yläpuolella, hohtavamman aurinkoa, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. Heti sen ilmestyttyä havaitsin itseni vapahdetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!
Päämääräni ryhtyessäni kysymään neuvoa Herralta oli päästä selville, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, että saattaisin tietää, mihin liittyä.. Niinpä siis, niin pian kuin saatoin hillitä itseni sikäli, että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valkeudessa, mikä kaikista noista lahkoista oli oikeassa – ja mihinkä minun tulisi liittyä.
Minulle vastattiin, ettei minun pitäisi liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus hänen silmissään; että nämä uskon julistajat olivat kaikki turmeltuneita; että he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja paljon muuta hän sanoi minulle, asioita, joita en nyt voi kirjoittaa.”
Asianomaiselle itselleen tällaiselle näylle on suuri merkitys, mutta jos sen perusteella pyydettäisiin myös muita uskomaan siihen, toimittaisiin väärin. Yksityisen henkilön saama näky tai ilmoitus ei ole riittävä, jotta myös muiden tulisi uskoa sen mukaisesti. On tarpeen, ”että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla” ( Matt. 18:16 ja 5. Moos. 19:15 ym. kohtia samasta asiasta.) Jos kuitenkin myöhemmät tapahtumat todistavat näyn saaneen henkilön luotettavuudesta ja useat henkilöt todistavat muista ilmoituksista, niin yksityisesti saatu ilmoituskin tulee luotettavaksi.
Tätä ensimmäisestä näkyä seurasi useita muita. Kului kuitenkin kolme ja puoli vuotta ennen kuin Joseph Smith sai seuraavan näkynsä. Tänä aikana hänen perheensä luotti hänen näkynsä todella tapahtuneen. Hän sai kertoa perheelleen yhä uudelleen näkynsä ja saamansa ohjeet. Koko perhe odotti kärsimättömästi hänelle luvattuja seuraavia näkyjä. Eri uskontojen julistajat, joille hän ehkä epäviisaasti oli kertonut näystään, suhtautuivat häneen jopa vihamielisesti ja saivat aikaan vainoa häntä kohtaan. Tätä Joseph ihmetteli, sillä olihan hän vain nuorukainen, eikä olisi ollut luultavaa, että huomattavat uskonnolliset henkilöt kiinnittäisivät häneen sellaista huomiota.
Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettiin 6.4.1830, mutta sitä edelsivät valtuuksien palautukset ja Mormonin kirjan saaminen.