mikael
03-14-2009, 05:39 AM
Tämä luettelo perustuu pääasiassa James A. Talmagen kirjaan "Suuri luopumus" (Esipuhe kirjoitettu 1.11.1909):
Luopumuksesta voidaan esittää mm. seuraavat kymmenen todistetta:
1.Noin vuoden 225 j.Kr. paikkeilla alkuperäinen kastetapa muutettiin: voiteleminen otettiin käyttöön, ja sitä seurasi lapsikaste.
2.Kymmenysten tilalle, joita oli pidetty vilpittömyyden koetuksena tuli pakollinen verotus, josta papisto oli vapautettu.
3.Jeesuksen Kristuksen asettama yksinkertainen ehtoollistoimitus korvattiin loistokkaalla, juhlallisella messulla. Ehtoollisen yhteyteen liittyi transsubstantiaatio-oppi, joka merkitsee, että sakramenttiaineet – leipä ja viini – muuttuvat ehtoollista nautittaessa jollain mystisellä tavalla ristiinnaulitun Herran todelliseksi lihaksi ja vereksi.
4.Kolme- tai neljäsataa vuotta Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Rooman samoin kuin Konstantinopolin valtiolliset johtajat ottivat nimittääkseen kristillistä kirkkoa johtavat pappismiehet. Vihdoin Konstantinopolin keisarit valtiollisen mahtinsa noustessa julistivat Rooman katolisen kirkon johtajat pannaan. Sata vuotta myöhemmin Rooma asemansa turvaten maksoi takaisin samalla mitalla ja julisti itäisen kirkon johtajat pannaan. Katkera riita ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä jatkui, kunnes välit lopullisesti katkesivat v. 1045. Kumpikin kirkko väittää nykyisin itsellään olevan Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevan valtuuden.
5.Viidennellätoista vuosisadalla katolisen kirkon johtajat aloittivat anekaupan, ts. syntien anteeksiantamisen rahasta. Usein saatiin tulevatkin synnit anteeksi jo tehtyjen ohessa. Kunkin henkilön maksu riippui rikkomuksen vakavuudesta ja kukkaron paksuudesta. Sadassa vuodessa anekauppa levisi hyökyaallon tavoin yli Euroopan. Anekauppiaiden nimellä tunnetut kirkon asiamiehet keräsivät itselleen sekä kirkon ja valtion johtomiehille suunnattomat varat. Suotta Martti Luther ei liittänyt yhdeksäänkymmeneenviiteen kirkon oven naulaamiinsa teeseihin sanoja ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
6.Keisari Konstantinuksen julistettua kristinopin valtion uskonnoksi vuonna 331 kokonaiset armeijat menivät kasteelle keisarin tiukan kehotuksen vuoksi. Nämä uudet kääntymättä jääneet laumat toivat mukanaan lukuisia pakanallisia symboleita ja rituaaleja, jotka vääristivät jumalanpalveluksen muodon. Pappeuden johtovirat myytiin eniten tarjoavalle. ”Simonia”, joksi kirkon virkojen myyntiä kutsuttiin (Ap.t. 8:9-24), johti sellaiseen mädännäisyyteen, että paavi Gregorius VII nousi taisteluun sitä vastaan.
7.Kirkossa ei vielä neljännen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä käsitystä selibaatista. Sitten paavi Sirikius kielsi pappeja menemästä naimisiin ja määräsi ne, jotka olivat jo naimisissa, hylkäämään vaimonsa. Pappismiesten lapset, jotka olivat syntyneet isänsä papiksi vihkimisen jälkeen, paavi, samoin kuin keisari Justinianuskin, julistivat aviottomiksi ja siten perintöoikeuksia vailla oleviksi. Ortodoksinen kirkko hyökkäsi tätä oppia vastaan ja tuomitsi sen Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v. 692 kerettiläiseksi. Kesti monta vuotta ennen kuin pappien naimattomuus onnistuttiin vakiinnuttamaan. Tämä onnistui vasta kun paavi Gregorius VII pani viralta naineen papiston ja julisti pannaan kaikki maallikot, jotka tukivat kapinoivia kirkonmiehiä.
8.Kirkko ryhtyi opettamaan, ettei Pyhällä Kolminaisuudella ollut ”ruumiita, ruumiinosia eikä kykyä tuntea ja liikuttua mielessänsä”. Tämä oppi kielsi Isältä ja Pojalta heidän ylösnousseet ruumiinsa ja Pyhältä Hengeltä hänen henkiruumiinsa. – Tämä oppi tuntuu todella omituiselta. Kirkko kuitenkin opetti Kristuksen ylösnousemuksesta haudasta ja taivaaseenastumisesta. Missä vaiheessa Kristus olisi menettänyt kuolemattoman ruumiinsa?
9.Kaste kuolleiden puolesta hylättiin (1. Kor. 15:29). Sen tilalle tulivat papiston rukoukset, joiden tarkoituksena oli syntisten sielujen siirtäminen pois kiirastulesta. Käyttöön tuli myös ns. viimeinen voitelu.
10.Yrittäessään tukahduttaa sisäiset kapinat ja voittaakseen käännynnäisiä, kirkko turvautui myös miekkaan. Euroopassa puhjenneissa uskonsodissa kuoli neljännesmiljoonaa ihmistä.
Luopumuksesta voidaan esittää mm. seuraavat kymmenen todistetta:
1.Noin vuoden 225 j.Kr. paikkeilla alkuperäinen kastetapa muutettiin: voiteleminen otettiin käyttöön, ja sitä seurasi lapsikaste.
2.Kymmenysten tilalle, joita oli pidetty vilpittömyyden koetuksena tuli pakollinen verotus, josta papisto oli vapautettu.
3.Jeesuksen Kristuksen asettama yksinkertainen ehtoollistoimitus korvattiin loistokkaalla, juhlallisella messulla. Ehtoollisen yhteyteen liittyi transsubstantiaatio-oppi, joka merkitsee, että sakramenttiaineet – leipä ja viini – muuttuvat ehtoollista nautittaessa jollain mystisellä tavalla ristiinnaulitun Herran todelliseksi lihaksi ja vereksi.
4.Kolme- tai neljäsataa vuotta Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Rooman samoin kuin Konstantinopolin valtiolliset johtajat ottivat nimittääkseen kristillistä kirkkoa johtavat pappismiehet. Vihdoin Konstantinopolin keisarit valtiollisen mahtinsa noustessa julistivat Rooman katolisen kirkon johtajat pannaan. Sata vuotta myöhemmin Rooma asemansa turvaten maksoi takaisin samalla mitalla ja julisti itäisen kirkon johtajat pannaan. Katkera riita ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä jatkui, kunnes välit lopullisesti katkesivat v. 1045. Kumpikin kirkko väittää nykyisin itsellään olevan Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevan valtuuden.
5.Viidennellätoista vuosisadalla katolisen kirkon johtajat aloittivat anekaupan, ts. syntien anteeksiantamisen rahasta. Usein saatiin tulevatkin synnit anteeksi jo tehtyjen ohessa. Kunkin henkilön maksu riippui rikkomuksen vakavuudesta ja kukkaron paksuudesta. Sadassa vuodessa anekauppa levisi hyökyaallon tavoin yli Euroopan. Anekauppiaiden nimellä tunnetut kirkon asiamiehet keräsivät itselleen sekä kirkon ja valtion johtomiehille suunnattomat varat. Suotta Martti Luther ei liittänyt yhdeksäänkymmeneenviiteen kirkon oven naulaamiinsa teeseihin sanoja ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
6.Keisari Konstantinuksen julistettua kristinopin valtion uskonnoksi vuonna 331 kokonaiset armeijat menivät kasteelle keisarin tiukan kehotuksen vuoksi. Nämä uudet kääntymättä jääneet laumat toivat mukanaan lukuisia pakanallisia symboleita ja rituaaleja, jotka vääristivät jumalanpalveluksen muodon. Pappeuden johtovirat myytiin eniten tarjoavalle. ”Simonia”, joksi kirkon virkojen myyntiä kutsuttiin (Ap.t. 8:9-24), johti sellaiseen mädännäisyyteen, että paavi Gregorius VII nousi taisteluun sitä vastaan.
7.Kirkossa ei vielä neljännen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä käsitystä selibaatista. Sitten paavi Sirikius kielsi pappeja menemästä naimisiin ja määräsi ne, jotka olivat jo naimisissa, hylkäämään vaimonsa. Pappismiesten lapset, jotka olivat syntyneet isänsä papiksi vihkimisen jälkeen, paavi, samoin kuin keisari Justinianuskin, julistivat aviottomiksi ja siten perintöoikeuksia vailla oleviksi. Ortodoksinen kirkko hyökkäsi tätä oppia vastaan ja tuomitsi sen Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v. 692 kerettiläiseksi. Kesti monta vuotta ennen kuin pappien naimattomuus onnistuttiin vakiinnuttamaan. Tämä onnistui vasta kun paavi Gregorius VII pani viralta naineen papiston ja julisti pannaan kaikki maallikot, jotka tukivat kapinoivia kirkonmiehiä.
8.Kirkko ryhtyi opettamaan, ettei Pyhällä Kolminaisuudella ollut ”ruumiita, ruumiinosia eikä kykyä tuntea ja liikuttua mielessänsä”. Tämä oppi kielsi Isältä ja Pojalta heidän ylösnousseet ruumiinsa ja Pyhältä Hengeltä hänen henkiruumiinsa. – Tämä oppi tuntuu todella omituiselta. Kirkko kuitenkin opetti Kristuksen ylösnousemuksesta haudasta ja taivaaseenastumisesta. Missä vaiheessa Kristus olisi menettänyt kuolemattoman ruumiinsa?
9.Kaste kuolleiden puolesta hylättiin (1. Kor. 15:29). Sen tilalle tulivat papiston rukoukset, joiden tarkoituksena oli syntisten sielujen siirtäminen pois kiirastulesta. Käyttöön tuli myös ns. viimeinen voitelu.
10.Yrittäessään tukahduttaa sisäiset kapinat ja voittaakseen käännynnäisiä, kirkko turvautui myös miekkaan. Euroopassa puhjenneissa uskonsodissa kuoli neljännesmiljoonaa ihmistä.