Ihmeitä ja Uskontoja..

[T.S]

Olin keväällä 2008 Maltan saarella välimerellä. Malta on pieni saariryhmä, sisilian ja pohjois-afrikan välissä. Ihmiset ovat pitkälti katolisia ja se näkyy kirkkojen runsaudessa. Ihmeellinen asia oli sattunut toisen maailman sodan loppussa, pääkaupungin Valettan suuressa katedraalissa.

Valetan satama oli yksi pommitetuimpia euroopassa sodan loppuvaiheessa, koska siellä oli liitoutuneiden huoltosatama välimeren laivastolle.

Eräs sunnuntai oli Jumalanpalvelus (tai katoliset taitavat kutsua sitä messuksi)
Ja yht`äkkiä suuri lentopommi syöksyi katedraalin katon läpi, lähes täyteen kirkkoon ja iskeytyi alttarin viereen ja ihmeiden ihme ei räjähtänyt!

Kukaan ei edes luokkaantunut, ihmiset pitivät tätä suurena taivaan ihmeenä.

Tuo oli yksi esimerkki maailmalta, onko ne ihmeitä vai sattumia, sen voi jokainen itse miettiä.

Ihmeet ovat usein pieniä asioita jotka ihminen huomaa monesti vasta myöhemmin pieneksi ihmeeksi, näitä on sattunut minullekin.

[T.S]

kirkko kunnilla tuntuu ihmeitä tapahtuvan, katoliset puhuvat paljon niistä, Helluntalaiset taitavat puhua niistä yhtenään, mites meillä, tiedän niitä tapahtuvan mutta me pidämme ne usein omana tietonamme,ja hyvä niin, mitä mieltä muut?

[Maya]

Joo paljon ihmeellistä sattu joka puolella Herra antaa valonsa loistaa kaikille. Meillä tapahtuu paljon myös, muta siitä ei puhuta niin paljoa. Viime vuonna 5 vuotias ajoi rattikelkalla päin puuta ja oli kriittisessä tilassa pari viikkoa ja on nyt parantunut tosi hyvin. Yksi vauva jolla oli vaikea alku sai siunauksen kirkon johtajalta ja parani.
Luin kertomuksen lehdestä viime vuonna. Kaksi tyttöä, sisarukset olivat matkalla kouluun. Vanhempi mateli ja nuorempi oli kaukana edellä. Auto ajoi nuoremman sisaruksen päälle. Naapurit näkivät kuinka tyttö lensi kymmenisen metriä ja sitten kun hänen piti pudota asfaltille, oli kuin joku olisi ottanut hänestä kopin ja laskenut varovasti asfaltille. Tytölle ei tapahtunut mitään. Tapaus kyllä järkytti kaikkia kovasti.

[Unski3]

Kerran menin polkupyörällä töihin. laskin pitkää mäkeä hyvää vauhtia alas. Yleensä saavutin jopa 40km tuntivauhdin siinä. Näin kuinka auto ylitti pyörätien edessäni ja kääntyi T-risteyksessä vasemmalle. Ajoin nopeasti sen jälkeen tien yli, mutta en huomannut, että auto tekikin U-käännöksen risteyksessä palaten suoraan eteeni. Rysähdin voimalla sen kylkeen. Polkupyörän terasrunko taipui ja etupyörä tuli noin 30cm taaksepäin. Minä retkahdin kylki edellä autoa vasten. Isku oli voimakas ja menetin hetkeksi tajuntani. Seuraavan kerran kun tajusin jotain makasin tien reunassa selälläni ja tunsin kipua kyljessäni.
Minulla oli kypärä päässä joka suojasi päätäni. Ihme oli kuitenkin, ettei yksikään luu murtunut. Sain vain ison mustelman ja olkapään kiertäjäkalvo revähti. Lisäksi käteen tuli hasava. Kaikki vammat paranivat itsestään ilman mitään lääketieteellistä operaatiota ja pystyin jo samana vuonna aloittamaan rakastamani hiihto harrastuksen. Olikohan tuolla Suomi24-palstalla kutsutulla taikavaatteella jotain suojaavaa vaikutusta kun selvisin noinkin vähällä tilanteesta, josta yleensä tulee paljon vakavampia seurauksia:). Eniten ihmettelen itsekkin, ettei edes kylkiluut murtuneet vaikka niihin kohdistui suurin isku.

[Sisar87]

Olipa hyvä Unski ettei pahemmin käynyt! Huh...:eek:

[Unski3]

Sanoppa muuta. Ei voi olla kuin kiitollinen, että sain jatkoaikaa. Perheeni tarvitsee vielä minua ja minulla on oikeastaan aina ollut luottavainen mieli, että saan olla vielä heidän kanssaan niinkauan kuin tarvitsevat minua ja ehkä vielä kauemminkin. Kun turvaamme Jumalaan ei meillä ole mitään hätää.

Vaimoni isä oli jo meko vanha kun hän oman vaimonsa kuoleman jälkeen avioitui ja sai vielä hänenkin kanssaan neljä lasta. Kun nuorin lapsista oli 8.vuotias sairastui tämä isä vakavasti ja joutui keskussairaalaan. Vatsakivut olivat tosi pahat ja luullakseni taisi olla syöpä. Tästä en kuitenkaan ollut aivan varma, mutta vatsassa on yleensä pitkäaikaisena kiputilana vakava sairaus kyseessä. Muistan kun menimme paikallisen seurakunnan veljien kanssa antamaan hänelle pappeuden siunauksen. Sain hengen tunteen lausua siunauksessa, että hän voisi elää niinkauan kuin lapset tarvitsevat häntä. Hän parani ja eli noin 91-vuotiaaksi, jolloin viimeinenkin lapsi oli jo ollut kauan omillaan. Tämä on yksi kokemus, joka on antanut lisää luottamusta Jumalaan. Nuo maalla eläneet ihmiset ovat tosi vilpittömiä ja heillä on vahva usko Jeesukseen Kristukseen ja siksi uskon parantumisenkin tapahtuneen.:)

[lulu]

Tätä tosin ei ole kuulemma ihan alkuperäisissä kirjoituksissa, mutta moni tässä mainittu asia löytyy toisaalta uudesta testamentista paitsi tuota käärmettä ja myrkynjuontijuttua.

Markus:

16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
16:18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
16:19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
16:20 Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.

Tuo viimeinen on upea - ihmeet olivat myös merkiksi heille, jotka eivät vielä uskoneet Jeesukseen.

[Hittihop]

Muistan kun olin 10-vuotias niin olin tuolla rauman lähellä sellaisessa paikassa kuin eurajoki. Se sijaitsee Suomen länsirannikolla. Olimme lähteneet isäni kanssa jääkelkalla jäälle joka oli todella paksua ja kestävää.
Noin parin kilometrin jälkeen minä väsyin ja käännyin vähän tuohtuneena takaisin kun isäni ei vielä tahtonut palata mummolamme rantaan. Kävelin rantaviivaa pitkin kelkkani kanssa ja vaikka ohut jää hajosi altani niin sen alla ei ollut vettä koska oli laskuvesi siellä päin.
Jää oli kummiskin niin paksua, että en osannut oikein varoa. Sitten kävelin vähän matkaa ja näin kaksi muta riviä vierekkäin ja jäätä keskellä. Minulle tuli hetkeksi mielee kiertää nuo muta viivat, mutta ne tehnyt niin. Juuri kun astuin kahden mutaviivan väliin jää petti ja aloin huutamaan apua.
Isäni oli niin kaukana että ei kuullut mitään ja kaikki rannat oli tyhjillään ja mudasta oli vaikea nousta ylös. Yhtäkkiä huudettuani noi vähän alle minuutin eräs mies juoksi luokseni ja alkoi viittoa isälleni. Hän nosti minut ylös ja juuri silloin isäni saapui. Myöhemmin selvisi, että pelastaneeni mies oli muuten vain päättänyt jostain kumman syystä pysähtyä autollaan jäälle pitämään paussia ja hän ei edes kuullut huutojani vaan hänen poikansa autosta.
Minulle sanottiin että selviytymis mahdollisuuteni olivat vain pari hassua prosenttia ja se on helppo usko sillä mikä mahdollisuus on, että joku pysähtyy muuten main paussille autollaan ja, että hänellä on kyydissään henkilö joka kuulee minut?
Selvisin todella pienillä vahingoilla. En vilustunut enkä saanut hypotermiaa. Ainoastaan kännykkä hajosi ja vaatteet kastui :)
Mutta sen voin todistaa että ilma herraa minä hyppisin jo taivaassa.

[Maya]

Olipa aika moinen kokemus. No kiva kun hoppaat täällä etkä vielä taivaassa! Tervetuloa hittihop!