Kääntymistarinoita (lisää omasi)

[Maya]

Vanhasta foorumista keräsin yhteen kääntymistarinoita. Toivon monen kirjoittavan tänne omansa jatkoksi. Kääntymistarinoissa on aina sitä jotakin. Jaa kertomuksesi kanssamme!

Kääntymistarinoita (MIRTTI)
Hei kaikki,

minua pyydettiin aloittamaan keskustelua täällä. Koska on kyseessä lds.net niminen sivusto, niin on tietysti aiheellista aloittaa keskustelu kirkosta. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kirkkoon kääntymistarinanne tai jos olette syntyneet kirkkoon niin sitten historianne jäseninä:
• Kuinka löysitte kirkon?
• Miten pitkään tutkitte evankeliumia?
• Kuinka saitte todistuksen siitä?
Minun täytynee nyt näyttää hyvää esimerkkiä ja aloittaa:

Minä olen siis syntynyt kirkkoon. Äitini on ollut 18-vuotiaasta asti jäsen. Minulla on aina ollut todistus, tosin tottakai se on hieman muuttunut vuosien varrella. Lapsena minulla oli tyypillinen lapsen usko. En koskaan kyseenalaistanut mitään eikä minulle tullut mieleenikään, että edes olisin voinut kyseenalaistaa mitään. Joka tapauksessa missään elämäni vaiheessa en ole epäillyt evankeliumin totuutta tai sitä olenko oikeassa kirkossa.

Myöhemmin nuoruudessani todistukseni toki muuttui aikuismaisemmaksi. Monet asiat ovat kasvattaneet ja ruokkineet sitä. Sain patriarkallisen siunauksen ollessani 14-vuotias ja luin Mormonin kirjan ensi kerran ollessani 15-vuotias, itse asiassa kaksi kertaa ollessani viidentoista. Myös koettelemukset ovat olleet merkittäviä todistukseni vahvistajia.

Joka tapauksessa minä siis tiedän, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko on oikea Kristuksen kirkko ja sen opettama evankeliumi totta alusta loppuun asti.

No niin, eli siinä jotain minusta ja todistukseni - nyt estradi on teidän,

MAYA
Ovikello soi...menin avaamaan. Siellä seisoi kaksi erittän epävarman näköistä nuorta miestä. Toinen kysyi hyvin epävarmasti englanniksi. "Onko miehesi kotona?". Puistin päätäni. "Voimmeko tulla joskus kun hän on kotona? " kysyi sama nuori mies pitkän hiljaisuuden jäkeen edelleen englanniksi. Siihen mennessä olin havainnut nimilaput heidän rintapielessään.

The Church OF Jesus Christ Of Latterday Saints... Hei eikös tuo ollut se kirkkko, johon Osmondsit kuuluivat!? Teki mieli kysyä mutta en uskaltanut. Osmondsit olivat olleet nuoruuteni suurin ihastus ja edelleen kuuntelin jatkuvasti heidän musikkiaan. Muistin kuinka olin mielenkiinnolla lukenut lehtidistä heistä, etenkin heidän uskonnostaan. Olin itse erittäin uskovainen... ollut koko elämäni. Mutta jo pitkään minusta oli tuntunut että elämäni oli ottamassa suunnan jota en toivonut. Mieheni piti tietyistä lehdistä ja elokuvista, sekä lapsista, että aikuisista, minusta ne olivat typeriä. Kerran tapasin lapsemme ja hoitolapset tutkimassa erästä mieheni piilottamaa lehteä.

Joka tapauksessa ajatttelin että OK, jos vain halutte puhua mieheni kanssa, enkä minä klepaa niin olkoon en muista pudistinkopäätäni vai mitä, mutta suljin oven.

Kuukausi pari meni ja jälleen ovikello soi. Ulkona satoi kaatamalla ja oven takana seisoi kaksi läpimärkää nuorta miestä,huomasin nimikyltit. Minun kävi heitä sääliksi. He puhuivat suomea... "Meillä on sinulle ...oliko seilmoitus vai miksi he sitäkutsuivatkaan...Jumalalta". Se pidempi kumartui hienma, katsoi minua suurillaruskeilla silmillään ja sanoi. "Se kestää vain 5 minuttia"

5 minuttia sen verran minulla on kyllä aikaa ja samalla saavat hieman kuivatella lämpöisessä ajatelin. Niin kutsuin heidät sisään. He joutuivat tosin odottamaan, kunnes olin saanut lapsikatraan syötettyä ja pantua päiväunille.

Sovimme että he tulevatseuraavan kerran ilalla kun miehenikin oli kotona. Näin kävikin. He tulivat. Mieheni ei koko aikana näyttänyt kiinnostusta hän istui ja murjotti toisellapuolella huonetta ja väitti näkevänsä sinne aivan hyvin. Olin liian kiinostunut yrittääkseni saada hänet "paremmille paikoille". Näimme diasarjan ihmisen onnen etsintä. Tiesin tulleeni kotiin.

Odottelin miestäni muutaman kuukauden. Haluni liittyä oli valtava. Minulta ei koskaan kysytty haluaisinko liittyä, eikä minua patistettu, kysyin itse saanko liittyä. Kysyin mieheltäni lupaa. Hän ei sanonut mitään, joten sanoohan sananlaskukin että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Menin vihdoin kasteelle noin vuosi sen jälkeen kun ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat olleet ovellamme.

Tunsin suurta onnea ja rauhaa ja tiedän että valintani oli oikea.

Myöhemmin elämä on heitellyt minua valtavasti, mutta en koskaan ole katunut päätöstäni liittyä MAPkirkkoon ja tiedän sen olevan todellinen Jeesuksen Kristukesn Kirkko!

UNSKI
Minä tulin 6-henkisen perheeni kanssa kirkon jäseneksi 1956 heinäkuun alussa Porissa. Muutimme seuraavana vuonna Helsinkiin. Porissa oli erittäin vireää kirkossa ja paljon nuoria oli mukana sekä ulkopuolisia, että jäseniä. Meitä opetettiin marraskuusta 1955 kesään 1956. Isäni halusi olla perusteellinen vaihtaessaan uskonnollista kotiaan. Hän kävi kaikissa muissa kristillisissä kirkoissa tutustumassa heidän oppiinsa mukaan lukien keskustelut Ev. lut papin kanssa. Kun aina keskusteluissa törmättiin valtuus asiaan niin muissa kirkoissa ei ollut selkeää käsitystä miten he olivat saaneet sen. Me saimme perheenä vastauksen että Palautus oli tosiasia ja siinä kaikki. Erilaisia hengellisiä kokemuksia oli perheessämme ja joistakin olen kirjoittanut aikaisemmin muissa keskustelupalstoissa.
Todistuksen kirkon totuudesta sain vähitellen. Seurasin kaikkia lähetyssaarnaajakeskusteluja enkä koskaan kyseenalaistanut niitä. Olin tuolloin 11-vuotias ja aloitin alkeisyhdistyksestä. 12-vuotiaana siirryyin N.V.K.:hon. Olin siis aito vanhanajan N.V.K-lainen. lyhennys sanoista Nuorten valistus kerho.

Niin tuosta todistuksen saamisesta. Meitä opetti amerikkalainen lähetyssaarnaaja jonka tapasimme jälleen 50-vuoden jälkeen temppelin avointen ovien aikana. Hän opetti meille kaikki keskustelut ja vähän enemmänkin. Opetus tuntui hyvin loogiselta ja Raamatun mukaiselta. Seurasin isäni kamppailua kun hän hankki omaa todistustaan. Hän keskusteli kaikkien mahdollisten uskontokuntien edustajien kanssa ja aina halusi vastauksen heiltä samaan kysymykseen mistä he olivat saaneet valtuuden perustaa noita kirkkokuntia tai lahkoja. Kun siihen ei saanut selkeää vastausta totesi isäni vain, että sittenhän kuka tahansa voi ottaa Raamatub kainaloonsa ja lähteä saarnaamaan evankeliumia oman ymmärryksensä mukaan ja perustaa näin uusia kirkkoja tai lahkoja. MAP-kirkossa sensijaan oli selkeä oppi siitä miten kirkko oli palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko kaikkine valtuuksineen ja avaimineen joista oli suora seuranto Pietariin, Jacobiin ja Johannekseen sekä heistä Jeesukseen Kristukseen, joka puolestaan oli Taivaallisen Isänsä valtuuttama.

Tuosta ajasta lähtien todistukseni on kasvanut myös omakohtaisten hengellisten kokemuksien kautta. Niitä on paljon mutta riittäköön maininta että Pyhä Henki on koskettanut hyvin voimakkaasti ja usein minua ja myös perhettäni. Voisin sanoa että minä tiedän evankeliumin olevan totta ja kaikki ne asiat jotka ovat tulleet profeettojen kautta näinä myöhempinä aikoina ovat Jumalasta ja ne on meidän parhaaksemme ja pelastukseksemme.

[Maya]

Mitä minulle tapahtui. (ZAPPAX)
Menin aikoinaan (-82) vaihto-oppilaaksi USA:aan ja Salt lake Cityyn... Inhosin koko juttua ja olin päättänyt että kahta viikkoa pidempää en ko. paikassa olisi, vaan olisin vaatinut siirtoa jonnekin muualle.

Mutta kun menin kirkkoon sunnuntaina tiesin että evankeliumi on totta, enkä sitten enää ajatellut minnekään muualle lähtöä...

Vajaa vuosi meni siellä ja sitten tulin takaisin Suomeen ja (Lyhyesti sanottuna) menin kasteelle marraskuussa 6 päivää sen jälkeen kun tapasin lähetyssaarnaajat.

Keskusteluja en lähetyssaarnaajien kanssa koskaan käynyt lävitse, tosin se että olin USA:ssa , niin opin siellä kaiken mahdollisen.
Siinä ovella kun kävelin sisään niin tuo tapahtui. Kukan ei sanonut mitään tai kertonut mitään, kaikilla tuntui olevan kiire jonnekin... Se tuli kuin lekanisku. Vaikka olenkin oppinut pikkuhiljaa tuntemaan Hengen johdatusta pienistäkin merkeistä, niin mull aon sellainen luenteenlaatu, että tarvitsin noita lekaniskuja aikoinaan.

Menin kirkkoon koska kun olin Suomessa, niin meitä neuvottiin tilaissuudessa, joka oli järjestetty niille jotka menevät USA:han vaihto-oppilaina, että käykää kirkossa ainakin kerran tai kaksi, koska se on monelle USA:laiselle sosiaalinen paikka tavata ja keskustella muiden kanssa...

Lähkäreille olin ns. kultainen kontakti. Se yksi, joka minut kastoi ja oli käynyt vanhempieni luona silloin kun olin vaihto-oppilas kertomassa kirkosta (siksi tuli kiire kun kaveri oli lähdössä takasin kotiin seuraavalla viikolla), kertoi minulle että kun soittivat silloin torstaina, eivät uskoneet että tuosta yhtään mitään tulee :-)... Taisivat saada opetuksen uskosta :-).
Zappax

T.S
Minulle taas kävi niin että kiinnostuin uskon asioista n.2v sitten aivan erilailla kuin ennen.
Tunsin että Jumala kutsuu,puhuttelee Vähän ennen sitä oli Espoon temppelissä avoimien ovien päivät,kävin kaksi kertaa Se tunne jota koin siellä,oli uskomatonta.Siitä meni melkein vuosi kun otin yhteyttä lähetyssaarnaajiin.Käsitin pian vihdoin olevani oikealla tiellä.Tiedän MAP-kirkon olevan oikea hengellinen koti minulle,toivon pian pääseväni kasteelle.Joskus kun on vähän allapäin,alan lukea Mormonien kirjaa tai muuta kohottavaa kirjallisuutta ja pian tunnen hyvänolon täyttävän itseni.Se on todistukseni siitä että tiedän Mormonien kirjan olevan totta,niin väkevästi se vaikuttaa.

FINN GIRL 87
* Kuinka löysitte kirkon?
- pari vuotta sitten etsiskelin tietoa erilaisista uskonnoista netissä, mm. suomi24.fi keskustelupalstoilla lueskelin kaikkia uskontopalstoja. Eksyin mormonismipalstalle, ja seurailin hetken keskustelua. Huomasin, että aihe aiheutti paljon kuohuntaa, ja kiinnostuin siitä. Tilasin netistä ilmaisen mormonin kirjan postitse ja lueskelin kysymyslapun avulla sieltä täältä. Aloin lukea sitä myös alusta, mutta en päässyt kovin pitkälle. Jatkoin kuitenkin mormonismipalstan seuraamista nämä pari vuotta, joskus harvemmin tosin.

* Miten pitkään tutkitte evankeliumia?
- Kaksi vuotta, ennen kuin vakuutuin.

* Kuinka saitte todistuksen siitä?
- Olin alkanut tapailla lähetyssaarnaajia, ja heidän kehotuksestaan rukoilin iltaisin todistusta kirkon todellisuudesta. Eräänä yönä rukoiltuani kolmisen viikkoa päivittäin, uskon saaneeni todistuksen. Kello oli ehkä 03 yöllä, enkä saanut unta. Aloin rukoilla, ja yhtäkkiä rukoilu olikin uskomattoman helppoa, sanat vain tulivat (olen aina ollut aika huono rukoilemaan). Samaan aikaan minut valtasi suuri hyvänolontunne, ja tunsin samaan aikaan sekä onnea, iloa ja toivoa. Kaikki tuntui selvältä, ja olin varma että kaikki menee parhain päin. En saanut koko loppuyönä unta, olin vain yhtä hymyä.
Tämä tapahtui siis kaksi viikkoa sitten, ja viime lauantaina minut kastettiin.

Tässä tämä minun tarinani lyhyesti.

Vaimoni kertoi (Unski)
Vaimoni kertoi kääntymiskokemuksensa. Omani olen jo tuolla aiemmin kertonut.
Kun vaimoni oli nuori tyttö ja lähetyssaarnaajat kävivät hänen ja serkkunsa perheen ovella jossa he kaikki asuivat siihen aikaan; kutsui he lähetyssaarnaajat opettamaan. Serkun perhe lopetti, muutaman kerran jälkeen, mutta nykyinen vaimoni jatkoi silloin keskusteluja. Hän kävi myös kovan kamppailun saadakseen tietää totuuden. Lopulta henki kosketti tämän Alman kirjan 32 luvun jakeissa:
Kun vaimoni tutki evankeliumia niin Pyhä Henki puhui hänelle Alman 32 luvussa seuraavissa jakeissa:
27 Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.
28 Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.
29 Nyt, katso, eikö tämä lisäisi teidän uskoanne? Minä sanon teille: Kyllä; mutta se ei ole kasvanut täydelliseksi tiedoksi.
30 Mutta katso, kun siemen paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, silloin teidän on sanottava, että siemen on hyvä, sillä katso, se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa. Ja nyt, katso, eikö tämä vahvista teidän uskoanne? Kyllä, se vahvistaa teidän uskoanne, sillä te sanotte: Minä tiedän, että tämä on hyvä siemen, sillä katso, se itää ja alkaa kasvaa.
31 Ja nyt, katso, oletteko varmoja, että tämä on hyvä siemen? Minä sanon teille: Kyllä; sillä jokainen siemen tuottaa oman lajinsa mukaan.
32 Sen tähden, jos siemen kasvaa, se on hyvä, mutta jos se ei kasva, katso, se ei ole hyvä; sen tähden se heitetään pois.
33 Ja nyt, katso, koska te olette kokeilleet ja kylväneet siemenen ja se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, teidän täytyy tietää, että siemen on hyvä.
34 Ja nyt, katso, onko teidän tietonne täydellistä? Kyllä, teidän tietonne on täydellistä siinä asiassa, ja teidän uskonne on uinuvaa; ja tämä koska te tiedätte, sillä te tiedätte, että sana on paisuttanut teidän sieluanne, ja te tiedätte myös, että se on itänyt, että ymmärryksenne alkaa valaistua ja että mielenne alkaa avartua.
35 Oi, eikö tämä sitten ole todellista? Minä sanon teille: Kyllä, sillä se on valoa, ja kaikki, mikä on valoa, on hyvää, sillä sen voi erottaa; sen tähden teidän on tiedettävä, että se on hyvää; ja nyt, katso, kun olette maistaneet tätä valoa, onko teidän tietonne täydellistä?
36 Katso, minä sanon teille: Ei; eikä teidän myöskään pidä hylätä uskoanne, sillä te olette vasta osoittaneet uskoanne kylvääksenne siemenen, jotta voisitte kokeilla tietääksenne, oliko siemen hyvä.
37 Ja katso, kun puu alkaa kasvaa, te sanotte: Ravitkaamme sitä hyvin huolellisesti, jotta se juurtuisi, jotta se kasvaisi ja tuottaisi meille hedelmää. Ja nyt, katso, jos te ravitsette sitä hyvin huolellisesti, se juurtuu ja kasvaa ja tuottaa hedelmää.
38 Mutta jos te laiminlyötte puun ettekä huolehdi sen ravinnosta, katso, se ei juurru; ja kun aurinko tulee ja paahtaa sitä, niin koska sillä ei ole juurta, se kuivettuu, ja te vedätte sen maasta ja heitätte sen pois.
39 Nyt, tämä ei johdu siitä, ettei siemen ollut hyvä, eikä siitä, ettei sen hedelmä olisi haluttavaa, vaan se johtuu siitä, että teidän maanne on hedelmätön ettekä te ravitse puuta; sen tähden te ette voi saada siitä hedelmää.
40 Ja siten, jos te ette ravitse sanaa, odottaen uskollisesti sen hedelmää, te ette voi koskaan poimia elämän puun hedelmää.
41 Mutta jos te uskollanne ravitsette sanaa, niin, ravitsette puuta, kun se alkaa kasvaa, hyvin uutterasti ja kärsivällisesti, odottaen siitä hedelmää, se juurtuu; ja katso, se on oleva puu, joka versoo ikuiseen elämään.
42 Ja uutteruutenne ja uskonne ja kärsivällisyytenne ansiosta ravitessanne sanaa, jotta se juurtuisi teissä, katso, lopulta te saatte poimia sen hedelmää, joka on mitä kallisarvoisinta, joka on makeampaa kuin kaikki, mikä on makeaa, ja joka on valkoisempaa kuin kaikki, mikä on valkoista, niin, ja puhtaampaa kuin kaikki, mikä on puhdasta; ja te saatte kestitä itseänne tällä hedelmällä kylliksenne, niin ettei teidän ole nälkä eikä jano.
43 Silloin, veljeni, te saatte korjata palkan uskostanne ja uutteruudestanne ja kärsivällisyydestänne ja pitkämielisyydestänne odottaessanne, että puu tuottaisi teille hedelmää.

Hän oli jo tehnyt päätöksen mennä kasteelle kun aloimme seurustella. Myöhemmin lämmittelimme hänen serkkunsa perhettä uudelleen ja kun he näkivät kirkon filmin Taivaan ikkunat, jossa kerrotaan kuinka profeetta Lorenzo Snow sai ilmoituksen Sant Georgen pyhiä koskien kymmenysten maksamisesta ja niistä koituneista siunauksista, jonka seurauksena kuivuuden kirous poistettiin ja maanviljelijät saivat satonsa, niin vaimoni serkun perhe sai myös todistuksen evankeliumin totuudesta ja palautetusta kirkosta ja minä sain kastaa heidät kirkon jäseniksi.
Unski