Ihmisen vastuusta

[Mikael]

Meille on ilmoitettu, että MAP-kirkon jäsenten lapsi voidaan kastaa 8 vuoden iässä, koska hän alkaa tulla silloin vastuulliseen ikään. Vastuu edellyttää oikean ja väärän erottamisen mahdollisuutta. Kahdeksan vuotinen ei ole tietenkään vielä vastuullinen samoin kuin vaikkapa aikuinen eikä 18 vuoden ikäkään ilman muuta merkitse, että ymmärtää kaiken, mitä vastuuseen kuuluu.

Mistä sitten loppujen lopuksi olemme vastuussa? - Tiedämme ilmoitusten perusteella, että meissä on jotain yhtä ikuista kuin Taivaallisessa Isässämme. Tämä merkitsee mm. sitä, että olemme kaikki ikuisuusolentoja. Siis: olemme vastuussa siitä, mitä teemme tälle varsinaiselle minuudellemme eli sille, joka meissä on ikuista. Emme voi syyttää muita kuin itseämme, jos emme ota vastuuta itsestämme. Tuon vastuun ottamiseen meille on annettu mahdollisuus, vaikka teemme vääriä valintoja. Taivaallinen Isämme tiesi, että tulemme lankeamaan, mutta hän varasi meille sovittajan oikeudenmukaisuuden vaatimusten täyttämiseksi.

Oikeudenmukaisuus on syvällinen ja perustava periaate. Meille on ilmoitettu, että Jumala lakkaisi olemasta Jumala, jos hän ei olisi oikeudenmukainen. Siksi myös sovitus on välttämätön. Jumala on jostain syystä sidoksissa oikeudenmukaisuuteen. Liittyneenkö tämä siihen, että kaikessa on vastakohtaisuutta, ja että ellei näin olisi, ei olisi olemassaoloakaan?

[Unski1]

Kirjassa uskommeko Kristusta käsiteltiin tuota aihetta ja kysyttiin "onko Jumala oikeudenmukainen" Siinä oli myös sellainen vastaus, että Jumala ei ole oikeudenmukainen suhteessa ihmisiin. Jos hän olisi oikeudenmukainen, niin jokaisen tulisi kärsiä pahoista teoistaan ja synneistään rangaistus. Eihän sekään ole oikeudenmukaista, että joku ottaisi rangaistuksen toisen rikoksesta. Esimerkiksi ankarimman rangaistuksen, eli kuoleman rangaistuksen alaisen rikoksen tehneen puolesta viaton menisi teloitettavaksi, niin harvan oikeustajuun mahtuu, että se olisi oikeudenmukaista.

Jeesuksen kohdalla Isä pyysi häntä sovittamaan ihmisten puolesta ja hän suostui maksamaan tuon hinnan ja kärsimään rangaistuksen puolestamme. Tuo on Armoa mutta ei oikeudenmukaista Jeesusta kohtaan.

[Unski1]

Mielestäni vastuu ja sen kantamisen tärkeys on yksi keskeinen osa evankeliumia. Miksi on tärkeää oppia olemaan vastuullinen ja kehittää itseään kohti täydellisyyttä? Mielestäni tähän on yksinkertainen vastaus. Pelastus selestisessä valtakunnassa tarkoittaa iankaikkista enenemistä ja kaikkien luomisvoimien hallintaa. Tehtävä korotuksessa on todella vaativa ja vastuullinen. Ne jotka eivät pysty kehittymään tuollaisen vastuun kantamiseen täytyy jättää tuon valtakunnan ulkopuolelle alempiin kirkkauksiin. Jumalan pitää olla ehdottoman luotettava kaikessa. Tästä syystä joudumme kehittämään itsessämme Jumalallista luonnetta, joka on rakkauden ja hyveen täyttämä. Ihmisellä joka pyrkii tuohon valtkuntaan täytyy olla puhdas halu kaikkeen hyvään. Siellä ei voi olla henkilöitä jotka hallitsevat vähimmässäkään vääryydellä. Voimme nähdä tässä mailmassa noita vääryydellä hallitsevia ja kuinka tuhoisaa se on heidän alamaisilleen.

[Mikael]

Olemme samaa mieltä vastuun ottamisen oppimisen tärkeydestä. Kun otin tämän aiheen pohdittavaksi, mielessäni oli erityisesti se, mikä ihmisessä on ikuista. Se on loppujen lopuksi vastuun ottamisen tarpeellisuuden ydin. Emme voi syyttää ketään toista vääristä valinnoistamme. Jokainen joutuu myöntämään saamansa tuomion oikeudenmukaisuuden.

Ennen kuin olemme valmiita täyden vastuun ottamiseen itsestämme, meillä on taipumus syytellä muita omista vääristä valinnoistamme ja erikoisesti asenteistamme muita kohtaan. Psykologialla on oma paikkansa ihmisen ymmärtämisessä, mutta emme voi vedota siihen loputtomasti. Meitä on kehotettu rakastamaan erityisesti vihollisiamme. Jos siinä onnistumme, niin se on merkittävä askel pois muiden syyttelemisestä ja vastuun ottamisesta itsestämme.

[Mikael]

Jumalan oikeudenmukaisuudesta.
Tarkempaa onkin sanoa, ettei Jumala voi sivuuttaa oikeuden vaatimuksia. "Armo ei voi riistä oikeudelta." Siksi tarvitaan sovitus. Tässä ei ole kysymys vain Jumalan ja yksilöiden välisistä suhteista, vaan yleisestä laista, jonka sivuuttaminen merkitsisi sitä, että Jumala lakkaisi olemasta Jumala. Mielestäni on oikein sanoa, että Jumala on oikeudenmukainen. Hänen jumaluutensa on jopa sidottu tuohon lakiin.

[Unski1]

Olen smaa mieltä Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Hän ei vaadi sovitusta muilta kuin omalta Pojaltaan, joka suostuu siihen vapaaehtoisesti ja samalla asettaa ehdot miten sovitus toteutuu. Eli se mihin ihminen ei itse pysty sen velan Jumala maksaa kun sitoudumme evankeliumin vaatimuksiin, jotka ovat:Usko, parannus synneistä, kasteen liitto, temppeliliitot ja uskollisena pysyminen loppuun saakka. Tämä on sangen armollista ihmistä kohtaan ja hinta, jonka itse maksamme pelastuksesta on sopiva kaikille. Kysymys on itseasiassa vain omasta halustamme. Näissä olosuhteissa missä elämme tässä telestisessä kuolevaisessa maailmassa meillä on paljon asioita jotka voivat vetää meitä kauemmaksi tuosta Jumalan laatimasta suunnitelmasta. Meidän on kuitenkin itse ymmärrettävä etsiä tuota apua, joka meille on tarjolla iankaikkiseksi hyvinvoinniksemme.

Juuri tuon lain vaatimus on täytettävä jotta ei riistetä oikeudenmukaisuudelta. Siis Jumalan selestiseen valtakuntaan ei voi mennä syntisenä, jos syntejä ei ole tavalla tai toisella sovitettu. Koska itse emme voi sitä tehdä, niin siihen vaadittiin synnitön, jonka ei tarvitse huolehtia omasta syntivelastaan ja näin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi meidän vanhempi veljemme joka saavutti täydellisyyden jo aikaisemmassa olemassaolossa.

[Mikael]

Erikoista minusta on oikeudenmukaisuuden lain keskeinen asema jumaluudessa. Miksi Jumala lakkaisi olemasta Jumala, jos hän sivuuttaisi oikeudenmukaisuuden vaatimukset?

Oikeudenmukaisuuden vaatiminen on myös meissä ihmisissä voimakas tunne. Loukkaannumme herkästi, jos meitä kohdellaan eri tavoin kuin muita vastaavassa tilanteessa olevia. Toisaalta kristinusko opettaa meitä antamaa anteeksi niille, jotka loukkaavat meitä. Omista oikeuksista kiinnipitäminen voi johtaa riitoihin ja koston kierteeseen.

[Unski1]

Erikoista minusta on oikeudenmukaisuuden lain keskeinen asema jumaluudessa. Miksi Jumala lakkaisi olemasta Jumala, jos hän sivuuttaisi oikeudenmukaisuuden vaatimukset?

Oikeudenmukaisuuden vaatiminen on myös meissä ihmisissä voimakas tunne. Loukkaannumme herkästi, jos meitä kohdellaan eri tavoin kuin muita vastaavassa tilanteessa olevia. Toisaalta kristinusko opettaa meitä antamaa anteeksi niille, jotka loukkaavat meitä. Omista oikeuksista kiinnipitäminen voi johtaa riitoihin ja koston kierteeseen.

Olen samaa mieltä kanssasi ja tästä on myös käytännön kokemusta:cool:.

[Mikael]

Joo-o, kunpa osaisimme olla kiitollisia kaikista kokemuksistamme - myös kielteisistä! Vaikeuksistamme opimme eniten, jos ne kestämme.

Muistuu mieleen veli S:n toteamus. Hän rukoili enemmän uskoa. Rukouksiin vastattiin niin, että hän sai vaikeuksia. Ikävä kyllä hän ei kestänyt niitä. Tuo veli totesi, että tulee olla varovainen, mitä rukoilee. Sen jälkeen omissa rukouksissani on ollut piirre, että kiitän kaikesta hyvästä, jota minulle on ja pyydän, että elämä pysyisi hyvänä ilman suuria vaikeuksia.